Olen joskus mennyt tyhmyyksissäni sanomaan jollekkin urosprostituoidulle, uusiutuvaenergia päähineelle tai ihan vaan sattumalta juuri viime kauden Valioliigamestaria kannattavalle hc supporterille, että kuinka hienoa olisi, jos he laittaisivat saman ajan, energian ja rahan johonkin paikalliseen seuraan. Vastaan olen saanut välittömän tylytyksen siitä, että koitanko kertoa heille miten kuuluu kannattaa ja että he ovat katsoneet suosikkiseuransa otteluita mustavalkokidekoneen viittomakielisistä lähetyksistä alkaen, jolloin juuri arsenhampool united ja sen punaviiksinen irlantilaissentteri teki lähtemättömän vaikutuksen tuuletuksellaan. Mitäpä siihen sitten lisäämään. Onhan se totta että itsenikin on futiksen maailmaan houkutellut Italian maajoukkueen hyökkäyspeli, Lee Bowyerin herrasmiesmäisyys, Alan Smithin eleganttius ja Harry Kewellin monipuolisuus.
Tässä piileekin jännä ero, jos taas tiedustelet paikallista seuraa fanittavalta hänen suosikkiseuraansa niin vastauksena on pitkin seiniä kulkeva katse ja mumina: Mää kannatan tota, emmätiä ooksä kuullukkaan siitä, mut tota HJK:a. Se on semmonen Veikkausliigassa pelaava potkupalloseura. Pelasin siellä joskus junnuna joku ehkä 15 vuotta tai jotain ja sit mulla on ollu niitten kausari semmoset 25 vuotta, mutta se nyt on semmonen tapa. Emmä niinku tosissani mutku oon aina siellä käyny. Tämä on kärjistys, joskus kyse on jostakin toisesta surasta kuin Klubista.
Itselleni on tullut pienestä pitäen selväksi, että kannatan väärin. Sen on minulle ilmaissut milloin kukakin. Pikkusällinä kavereiden mielestä oli ihan väärin kannattaa Italiaa kun Brasilia oli paljon parempi. Keskivertokadunmiehen mielestä on tyhmää kannattaa Suomen maajoukkuetta kun se ei kuitenkaan pääse koskaan kisoihin. Samat terävät analyytikot ovat leimanneet juuri vuonna -73 näkemänsä matsin perusteella Veikkausliigan potkupalloksi ja sen kannattaminen se vasta väärin onkin. Palloliiton mielestä kannatan maajoukkuetta ihan väärin kun en ole halukas maksamaan törkeää ylihintaa siitä, että pääsen poliisin ja järjestysmiehien kyykytettäväksi ja jonottamaan olutta jota en ikinä saa. Oma vikahan se on, että olen niin persaukinen ettei mulla ole varaa kannattaa aitiossa golftaputtaen.
Hullunkuriseksi homma pämähtääkin siinä kohtaa kun törmää joihinkin tosi kannattajiin katsomossa, kaduilla tai baareissa. Heidän standardiensa mukaan olen ihan väärinkannattaja kun en käy vierasmatseissa ja salakuljeta pyroja katsomoon tai liimaile tarroja ympäri kylää. Myös se, etten pidä vastustajan seksuaalisen suuntautumisen tai pirin käytön ruotimista relevanttina chanttiaiheena koetaan väärinkannattamisena joisskin piireissä. Maajoukkueen kohdalla mikä tahansa muu kuin uskonnollisenomainen palvonta lasketaan väärinkannattamiseksi.
Olen jopa joutunut omalla kausikorttipaikallani todistamaan sitä kuinka järjestysmies tulee kertomaan minulle, että väärinkannatan kun olen huudellut jotakin sopimatonta. Rehellisesti voin myöntää etteivät ne minun huutoni aina ihan pyhäkoulukelpoisia ole, mutta ei niissä mitään jalkapallokatsomoon sopimatontakaan ole puuttumiskynnyksen ylittävällä tasolla vilissyt. Olisin ehkä voinut jättää kuittaamatta siitä, että Tomi Maanojan perse näytti isolta niissä sortseissa, mutta kun se näytti. Väitän kuitenkin kaikesta huolimatta, että olen tuonut muutaman ylilyönnin kuittavan määrän myös eloa ja hyvää meininkiä muuten niin hiljaiseen L-lohkoon.
Aivan viimesimpänä minut leimasi väärinkannattajaksi Jesse Saarinen kolumnissaan ”http://takavasara.wordpress.com/2013/10/19/kunnioituksen-puutetta-ja-kiiretta-ei-mihinkaan/. Kunnioitan Saarista ja kaikkea mitä hän tekee lajin ja palloseuran hyväksi ja olen täydellisessä maailmassa hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Kirjoituksen viimeisen kappaleen lukeminen saa alahuulen nykimään, mutta alkuosasta tulee vastaavasti suoranainen vitutus. Koen kunnioittaneeni peliä ja pelaajia melkoisen monta kertaa hytistessäni pakkasessa, pimeydessä ja vaakasuorassa lumisateessa katsomassa liiga-cup otteluita tai kun olen läpi tuulen ja tuiskun pyöräillyt Paraisilta joukkueen edesottamuksia seuraamaan. Minun ottelukokemukseeni kuuluu olut, kanssakannattajien kanssa paskan puhuminen ja välihuutelu. Minua ei kiinnosta katsella myötähäpeää tuottavaa tanssishowta tai sitä kuinka pelaajat tuijottelevat kengänkärkiinsä ja ovat muka tervehtivinään katsojia samalla kun kenttäkuuluttaja keskittyy tarkemmin sponsorin kuin pelaajan nimen tavaamiseen.
Saarinen on kirjoittanut ottelulehteen todella ansiokkaita kolumneja ja kutakuinkin kaiken ennen tätä kirjoitusta olisin voinut allekirjoittaa ilmeenkään värähtämättä. Haluan kuitenkin esittää rehdin kysymyksen Saariselle, Palloliitolle, seuroille ja tosikannattajille, eikö ne Veikkausliigan ja maajoukkueen todelliset väärinkannattajat ole ne jotka eivät koskaan edes tule stadionille? Olisikohan ihan oikeasti aika ryhtyä kutsumaan kansaa mukaan joukkoon yhteisen asian puolesta sen sijaan, että kulutetaan kannattajien ja toimijoiden kesken energiaa siitä kuittailemiseen miten oikeaoppinen kannattaminen tulee suorittaa?
HYVÄ RÄPY! KIITOS TÄMÄN KAUDEN KOTIOTTELUISTA! ON VAIN YKSI!
Räpymies 
Juurikin näin. Olen sanonut itse suoraan Reinille ja kaikille kausikorttilaisille oman mielipiteeni siiitä ,että seuran junnut, vanhemmat ja toimihenkilöt on saatava paremmin mukaan.
Kommentti klo 21.45 oli minun käsialaani. Ei näköjään nimi tallentunut…
Silläkin uhalla että astun huomionhakuisuutesi miinaan, vastaan tähän tahallaan väärinymmärtämällä ja kärjistämällä löydettyyn rehtiin kysymykseen. Koska asiat tässä keskustelee eikä ihmiset, ja kirjoituksessasi on ihan validi pointti.
En nähdäkseni leimaa sinua millään tavalla väärinkannattajksi. Kuten twitterissä keskustelimme, ymmärrän täysin mikäli joku myöhästyy toiselta jaksolta koska palvelun saaminen myyntipisteessä kestää niin kauan. Myöhästyin itsekin esim. Huuhkajien Slovenia-pelissä. Myös minun ottelukokemukseeni kuuluu jauhaminen kavereiden kanssa, toista vuotta sama ryhmä kokoontuu samoille kausikorttipaikoille ja jutellaan. Viimeistään 15 min ennen peliä. En kai vaatinut eläytymään ja kannustamaan pelaajia alkulämmittelyissään?
Kirjoitat futisfoorumilla että myöhästyt usein pelistä koska haluat nauttia oluesi ennen ottelua muualla kuin stadionilla. En ymmärrä logiikkaa? Myöhästyisitkö esim. elokuvateatterista samasta syystä? Mulle peli on aina kuitenkin SE juttu kun stadionille tulen. Harmitus on suunnaton, jos missaan vaikka ensimmäiset 10 min. Huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa siinä ikkunassa tulee pelin ainoa maali. Jos käytetään taas elokuvavertauksia, niin eipä Taru Sormusten Herrasta olisi yhtä hyvä leffa jos missaisin ekan vartin siksi etten viitsi lähteä pre-game kaljalle vähän aikaisemmin.
Eikä kirjoituksen tarkoitus ole niinkään vahtia, kritisoida ja syyllitää pelissä käyviä ihmisiä, kuin ihmetellä aidosti. Mulle on oikeasti kovin vaikea ymmärtää, miksi joku maksaa pelistä, muttei katso miten se päättyy. Kuten twitterissä totesin, sama asia kuin lainaisi kirjastosta kirjan ja palauttaisi sen luettuaan 80 %:ia. En vaan ymmärrä.
Sanot foorumilla, että olen käyttänyt saamani tilan negatiivisuuteen. Tarkoitukseni on kirjoittaa kolumneja, joiden kirjoituksina pitäisi olla piikitteleviä, ja kolumnistilla oikeus esittää edustavansa ainoaa oikeaa mielipidettä. Siihen ja kauden yleisilmeiseen verrattuna olen ollut kolumnistina jopa tylsän kesy. Tämänkertaisen kirjoituksen tehtävänä oli saada aikuisia ihmisiä tiedostamaan ja sitä kautta miettimään toimiaan.
Nyt tullaan tekstin hyvään pointtiin, josta on syytä keskustella.
Siitä olen täysin samaa mieltä, että pääpaino tulisi olla niissä ihmisissä jotka eivät käy stadionilla. Esimerkiksi sinä olet monella tapaa täydellinen kannattaja, eläydyt peliin, uskallat heittäytyä mukaan huutamalla, ja käytät lisäksi ottelulipun lisäksi rahaa stadionilla oheispalveluihin. Pisteet siitä.
Silti kuten minullekin on tekstin jälkeen tultu kertomaan, ihmisillä on joku syy tehdä niin kuin he tekevät. On olemassa syy, mikseivät ihmiset tule katsomoihin Veikkausliiga-otteluissa. Yleisimmäksi syyksi on useasti todettu ottelutapahtuman heikko taso. Ottelutapahtuman tason heikkous taas nähdään usein suoraan pelin tason heikkoutena. Heitän vastakysymyksen: onko yhtälailla laiskaa syyllistää aina pelkästään pelin tasoa? (Myönnettäköön että imo tämän kauden Veikkausliigassa pelin taso on ollut hieman toivomaani alhaisempi)
Ottelutapahtuman muodostaa monta asiaa yhdessä pelin kanssa. Yksi on jo käsitellyt oheispalvelut, joissa kuten todettua on paljon kehitettävää, ja kuten tunnettua se ei ole Palloseuran käsissä. Toinen on kannattajien, siis kannattajakatsomon luoma tunnelma. Yksi osa-alue on myös keskiverto-katsojien osallistuminen peliin. Ja siihen sisältyy ilmiö, josta kirjoitin. Kuten twiittasin, pelin jälkeen stadionilla voisi näyttää myös tältä: https://www.facebook.com/photo.php?v=10151813180520939&set=vb.9998305627&type=2&theater
Uskon, että moni tulisi pelkästään tuon meiningin takia paikalle, jolloin pelin tason vastuu ottelutapahtuman laadukkuudesta ei olisi niin suuri. Tuohon on tietenkin pitkä matka, mutta pitkätkin matkat alkavat pienistä askelista.
-Jesse Saarinen
Kiitos loistavasta palutteesta.
Myönnän suoraan, että käytin kirjoitustasi keppihevosena saamaan omalle kirjoitukselleni huomiota. Ihan samoin myönnän kärjistäneeni ja ymmärtäneeni tahallaan väärin. Kuten sinä täysin oikein kerroit kolumnistin tehtävistä niin samoin varmasti ymmärrät myös bloggarin toimenkuvaa ja siinä keskustelun synnyttäminen ja ajatuksien herättäminen on olennainen tehtävä.
Haluan vilpittömästi kiittää sinua tekemästäsi työstä ja toivon että näet metsän puilta. Viestini ei suinkaan ole, että Takavasara oli ihan silkaa paskaa ja mua nyt ketuttaa. Viestini oli juurikin yhtenäisyyden ja arvostuksen lisääminen ja lähes kaikki palaute onkin tukenut sinun näkemystäsi. Halusin nimenomaan nostaa kannattamisen moninaisuuden keskiöön, vaikka raukkamaisesti hyödynsinkin sinun hengentuotettasi peilinä josta tahallaan etsin vääryyden. Asioista juuri on kyse ja asia on tässä niin tärkeä, että sitä tulee katsella monesta suunnasta.
Suomalaisessa keskustelukulttuurissa varsinkin samanhenkisten kesken tuppaa käymään niin, että koko homma menee hymistelyksi. Siksi otin tahallaan provosoivan näkökulman asiaan.
Meillä futishulluilla on usein taipumus olla liian yksitotuuksisia julistuksissamme ja unohdamme sen toimintaympäristön jossa olemme ja tämä ilmiö on todellinen syy miksi nostin kirjoituksesi kepinnokkaan. Kyllä minullakin sydän itkee verta kun näen peleissä prukkaa joilla on Chelsean paita, Liverpoolin lippalakki ja Barcelona kaulahuivi, mutta me elämme siinä maailmassa. Meidän laji-ihmisten eritoten on aloitettava muutos itsestämme ja tehtävä asiat itse toisin ja yritettävä samalla hammasta purren olla sulkematta ketään potentiaalista kannattajaa ulos piiristämme, vaikka he kannattaisivat meidän mielestämmä kuinka väärin.
Hyväksyn minäkin sinun näkemyksesi Bayernin toisesta maalista Cityä vastaan, vaikka oletkin väärässä.
Jännä juttu. Itse luin Saarisen Takavasaraa ihan toisella silmällä. Nähdäkseni hän peräsi nimenomaan Räpymiehen osoittamaa intohimoa ja kunnioitusta peliä ja pelaajia kohtaan. En nähnyt Saarisen tekstissä viittauksia siihen, että katsomoon pitäisi jäädä kytsimään puoliajan sponsoripotkuja, vaan silloin olut ja väliaikajauhanta ovat osa kokemusta. Aivan kuten teatterissa puoliajan konjakki ja väliaikajauhanta.
Kyllä minua itseäkin oudoksuttaa se väki, joka tulee paikalle poistuakseen sieltä ennen ottelun loppua. En minä elokuvistakaan ennen lopputekstejä ulos kävele, vaikka James Bond olisikin jo maailman pelastanut. Lisäksi olisi minustakin hienoa, että väki joka katsomoon saapuu, tulee sinne aavistuksen ennen aloituspotkua. Mikäli se aikataulullisesti suinkin on mahdollista. Vähän samaan tapaan mitä elokuvissa.
Molemmissa paikoissa, leffassa ja futiskatsomossa, on aavistuksen ärsyttävää, jos joutuu tekemään tilaa kesken ottelun/leffan jollekulle muulle. Se kun keskeyttää oman ottelunautinnon ja estää sen lyhyen hetken näkemästä kentälle. Juuri kun Räpy harhauttaa vastustajan.
Kuten totesin täydellisessä maailmassa. Kyllä muakin ottaa päähän jokavuotinen nappulaliigapäivä kun nyrkillätapettavat pyörii jaloissa ja sählää, mutta ymmärrän silti, että se on tärkeää kannattajakasvatusta. Suomifutiksessa on vaan minun mielestäni paljon olennaisempaakin muutettavaa kuin tulemisten ja lähtemisten aikataulu.
Pääasia on että keskustellaan, vaikka oltaisiin erimielisiäkin.
Toisaalta nuo nyrkillätapettavat ovat aika potentiaalisia kannattajia. Heidän keskellään useamman vuoden istuneena voin todeta, että nappulaan ei ole vielä iskostunut ”mitähän noi musta ajattelee”-asenne. He uskaltavat ihan oikeasti kannattaakin varsin äänekkäästi ja osa jopa tunnistaa kotijoukkueen pelaajistoa – ominaisuus, joka on valitettavan heikoilla myös seuran omilla junioripelaajilla. Ihan ensimmäiseksi alueen valtaseurojen tulisi saada katsomoon kaikki jalkapalloihmiset: lisenssipelaajat (aikuiset+juniorit), junioreiden tapauksessa myös ainakin toinen vanhemmista. Turun talousalueella tämä tarkoittaisi jo merkittävää yleisömäärää. Ensi kaudella ei pitäisi jäädä kiinni ainakaan siitä, että kentällä ei nähdä paikallisia pelaajia. Siitä talouden realiteetit pitävät huolen. Kiitos sekä Räpymiehelle että Takavasaralle, että omalta osaltanne pidätte jalkapallokeskustelua yllä! Maailman paras peli ansaitsee arvoisensa aseman myös näillä leveysasteilla.