Uncategorized

Esimerkillä johtamista

Turun Palloseuran jalkapallohistorian kovin maalintekijä ja seuraikoni Heikki Suhonen vieraili kertomassa urastaan TPS Kannattajien Vartti ja Forteen podcastissa. https://open.spotify.com/episode/3QxFbxktuYFuGUhaJjkt8X Podcastin toinen osa keskittyi Seuran nykyiseen tilaan ja siitä tilasta käytyyn keskusteluun: https://open.spotify.com/episode/1b9RJhGzD4jrUlkzEkEJFg

Suhosen sydäntä riipaiseva tilitys siitä kuinka hän kokee nykyisen tilanteen ja kuinka hänen huoleensa on vastattu oli niin voimakas, että Räpymieskin nousi kuopastaan vuosien uinumisen jälkeen. Podcastissa nousi toistuvasti esiin mitä Suhonen itse voisi tehdä Seuran parhaaksi ja mitä ylipäätään kukaan voi tehdä jotta nykyinen kurssi saataisiin kääntymään.

Minun näkemykseni mukaan Hessun ei tarvitse olla seuran hallituksessa, ei käydä näyttämässä junnuille maalinteon mallia tai tehdä muitakaan sirkustemppuja nykyistä enempää. Hän on tehnyt jo kaiken sen mitä seuralegendan tarvitsee tehdä tällaisessa tilanteessa. Hän on noussut esiin, ilmaissut välittämisensä ja huolensa Seuran tilasta ja nyt on meidän kaikkien muiden aika seurata legendan esimerkkiä ja osoittaa, että välitämme, olemme huolissamme ja haluamme osoittaa vilpittömän tukemme ja ymmärryksemme sille, että Suhosen esittämä kritiikki ei ole millään muotoa pahantahtoista tai ilkeää Seuraa kohtaan vaan nousee syvältä läpikotaisin mustavalkoisesta sydämestä.

TPS Kannattajat julkaisivatkin jo oman näkemyksensä: https://tps-kannattajat.net/site/avoin-kirje-tps-jalkapallon-johdolle-tpsn-on-muututtava/

Seuralla on vastuuhenkilöt ja -roolit joiden perusteella vastuu vallitsevasta tilanteesta jakautuu. Minä en ole ikinä ollut kovinkaan kiinnostunut nimistä ja naamoista, niistä keskusteleminen ja sormella osoittelu on tässäkin tilanteessa mielestäni turhaa. Ainoastaan siltä osin henkilöt ovat oleellisia, että toivon tämän kaiken julkisen keskustelun kantautuvan heidän korviinsa siinä muodossa, että heidän tekemisistään välitetään ja heidän päätöksillään on seurauksia, jotka vaikuttavat laajalle koko seurayhteisöön. Luonnollisestikin on kohtuullista kysyä minkä kokoisella kauhalla voidaan vaatia ja minkä kokoinen se saamapuolen lusikka on ollut, mutta siitä huolimatta aina voidaan vaatia avoimuutta, rehellisyyttä ja välittämistä ja kaikkein huolestuttavinta nykyisessä tilanteessa on se, että juuri edellä mainituista tuntuu olevan vajausta.

Nyt siihen oleelliseen.

Mitä me voimme konkreettisesti tehdä?

Luonnollisestikin ne joilla on varoja voivat liittyä tukemaan seuraa yhteistyökumppaneina, mutta me emme nyt käsittele sitä vaan meitä ihan tavallisia huolissamme olevia kannattajia.

  1. Osta lippu ja mene peliin. Aina ja ikuisesti se kohta 1.
  2. Tykkää, jaa, kommentoi. Ihan sama mitä Seura tuuttaa some kanaviinsa pistä se kiertoon. Ei tarvitse olla samaa mieltä, ei tarvitse kommentoida pelkkää naminamia, pääasia on, että Seura trendaa ja kaikki näkevät, että välitetään.
  3. Raahaa kaveritkin matsiin.
  4. Someta itse. Kuvia matsista, kommentteja twitterissä, ihan sama mitä kunhan saadaan lisää virtaa mallia kohta 2.
  5. Tykkää, jaa, kommentoi kaikkiin Seuraa koskeviin posteihin mitkä muut kannattajat tai kuka vaan on laittanut julkiseksi. Ei ole taaskaan mitään väliä mitä se sisältö on kunhan se saa reaktioita, jos olet eri mieltä kerro sekin, koska keskustelu aina nostaa postauksia esiin entistä enemmän.
  6. Osta Seuran yhteistyökumppaneiden tuotteita ja palveluita ja reagoi heidän some markkinointiinsa.

Tärkeintä on välttää apatia ja pahinta on, että apatiaa tuntuu jo valtaavan osaa Seuran yhteisöstä. Oli asiat sektoreittain miten hyvänsä ja oltiinpa joillakin osa-alueilla kuinka kaukana Suomen huipusta hyvänsä, se mitä me voimme silti kaikki yhdessä tehdä on osoittaa niin toimivalle seurajohdolle, valmennukselle, pelaajille ja koko suomalaiselle jalkapallo perheelle, että TPS yhteisö kuuluu Suomen huipulle ja se ei muutu, vaikka sijoitus sarjassa olisi mikä ja peli kentällä näyttäisi miltä.

Advertisement

Jalkapalloyhteiskunta

Räpymies on ehdolla eduskuntaan Varsinais-Suomesta Vasemmistoliiton listalta numerolla 137. Tässä keskeisimmät liikunta-ja urheilupoliittiset linjaukseni.

MeKorjaamme

Olemme yhteiskuntana matkalla kohti kansanterveydellistä katastrofia. Tätä katastrofia voidaan kutsua, vaikka tuki-ja liikuntaelimien kestävyysvaajeeksi tai vatsan ja jalkojen keskinäisen huoltosuhteen heikkenemiseksi. En halua lietsoa hysteriaa tai vääristellä totuutta. Haluan kertoa siitä todellisuudesta joka yhteiskunnassamme vallitsee. Lasten ja nuorten liikkumattomuus ja huonot elintavat ovat pommi jonka räjähdyksen ensimmäiset paineaallot kulkevat jo läpi yhteiskunnan kaikkien rakenteiden.

Lapsilla havaitaan aikuisiän diabetesta ja teinit joutuvat vakaviin selkäleikkauksiin. Kansallisen liikuntatutkimuksen tulokset ovat kauhutarinoita fyysisen terveyden rappiosta. Ryhti, kävely- ja juoksutaito ovat katoavaa kansanperinnettä. Samaan aikaan resursseja ennaltaehkäisevästä työstä laikataan ja kaikille lapsille ja nuorille avoimia liikuntamahdollisuuksia on jatkuvasti vähemmän. Istuminen ja ruutuaika lisääntyvät.

Törkeimmät silmienummistajat syyllistävät digipelaamista ja televisiota. Todellisuus on kuitenkin se, että syyllisiä olemme me kaikki aikuiset. Me omalla esimerkillämme ja toisaalta kieltämällä, holhoamalla ja rajoittamalla olemme halunneet lastemme jäävän ruutujen vangeiksi. Ruutua tuijottava pentu on hiljainen ja helppohoitonen eikä meidän aikuisten tarvitse tinkiä omista tekemisistämme kun laatikkolastenhoitaja tekee työn meidän puolestamme. Sama koskee epäterveellisiä elintapoja. Tutkimukset osittavat kiistatta sen, että lasten passivoituminen ja lihominen ovat seurausta heikosta ravinnosta ei päinvastoin kuten usein väitetään.

Nämä ongelmat voidaan ratkaista vain täydellisesti uudistamalla koko suhtautuminen liikuntaan ja urheiluun. Meidän on vihdoinkin käsitettävä, että urbanisoitumisen liikkumiselle aiheuttamia muutoksia ei pysty kompensoimaan ilman aktiivisia toimia. Tärkeimmässä roolissa on peruskoulu ja urheiluseurat.

Peruskoulun opinto-ohjelmaan on lisättävä päivittäinen liikunta ja urheiluseurojen lasten ja nuorten toiminnan edellytyksiä on tuettava siten, että seuroilla on nykyistä paremmat edellytykset sekä varainhankintaan että täysipäiväisten ammattiohjaajien palkkaamiseen.

Urheiluseurojen verokohtelun muutoksilla ja kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksujen nostoilla on ollut kammottavat seuraukset urheiluseurojen taloudella ja sen hinnan maksavat lapset ja nuoret harrastusmaksujen nousunua ja siitä seuraavana eriarvoistumisena. Lopullinen lasku näkyy vuosien kuluttua kansanterveyden syöksykierteenä ja terveydenhuollon kustannuksien kasvuna.

Otsikko on jalkapalloyhteiskunta kuitenkin ihan syystä, vaikka kirjoitus onkin tähän asti keskittynyt liikuntaan ja liikkumattomuuteen yleisellä tasolla. Jalkapallo on se laji joka parhaiten pystyy vastaamaan näihin esittelemiini haasteisiin. En väitä tatä siksi, että olen itse sydämmestäni jalkapalloihminen ja -valmentaja vaan siksi, että jalkapallon näytöt niin ihmisten liikuttajana kuin globaalina kulttuuri-ilmiönä ovat kiistattomat. Jalkapallo tarjoaa sellaisen kokonaisuuden johon muut lajit eivät pysty. Olennaisinpana etuna on, että jalkapallo kehittää fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja ja sitä voidaan harrastaa vähillä välineillä kutakuinkin missä tahansa olosuhteissa. Tämän lisäksi jalkapallon poliittiset ja taloudelliset yhteydet ja mahdollisuudet ovat vertaansa vailla maailmanlaajuisessa tarkastelussa. Näistä syistä minä haluaisin nähdä jalkapallon johtamassa sitä suunnanmuutosta jolla yllä mainitut kansanterveydelliset ongelmat pystytään ratkomaan.

Yksinkertaistettuna haluan Suomen nousevan maailman jalkapalloyhteiskuntien joukkoon ja opettaa kaikille kansakuntamme lapsille jalkapallon universaalin kielen.

Jokainen voi huoletta rykäistä herneen pois nenästään, koska en ole ajamassa jalkapallolle etua muiden lajien kustannuksella. Kaikkia ihmisiä liikuttavia lajeja tarvitaan ja niille on tarjottava mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa. Oikeastaan ajan entistäkin tasa-arvoisempaa urheilun ja liikunnan tukemista. Minun mielessäni yhteiskunnan tulisi tukea urheilua ja liikuntaa samantapaisilla periaatteilla kuin kulttuuriakin tuetaan. Pääpainon tulisi olla lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksissa, infrastruktuurissa ja koulutuksessa. Ammattiurheilun tulisi tältä pohjalta kyetä kantamaan itse itseään.

Käytännössä tämä vaatisi vähintäänkin urheilijoiden ammatillisen koulutuksen voimaksta kehittämistä nykyisestä yhteistyössä seurojen kanssa. Urheilijat, valmentajat ja tukihenkilöstö pitää hyväksyä aidoiksi ammattikunniksi yhteiskunnan silmissä. Näillä toimilla turvattaisiin nykyistä laajapohjaisempi liikuntakenttä ja kyettäisiin torjumaan liikkumattomuuden kansanterveydelle aiheuttamia rasitteita.

Urheilujärjestöt pursuavat poliitikkoja ja silti tilanne on tämä. On perusteltua kysyä miten minä sitten eroan näistä kaikista muista aikaisemmista urheilun poliittisista lähettiläistä. Kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin minä tulen haalarihommista kentän laidalta, en kabineteista ja broilerifarmilta. Toisekseen minä pyrin politiikalla vaikuttamaan urheiluun ja liikunnalliseen yhteiskuntaan kun taas nämä toiset käyttävät urheilua keinona vaikuttaa politiikassa. Siinä on vissi ero.

Hyvä jalkapallo ja viihdyttävä jalkapallo eivät ole synonyymeja

Takavasara heilahtaa vastustamattomalla tarkkuudella bussin kylkeen.

TAKAVASARA

Kuten monet päivittäin käytettävät asiat, myös kielikuvat kuluvat käytössä. Yksi kuluneimmista on jalkapallossa lähellä omaa maalia puolustamisesta käytettävä ”joukkue X parkkeerasi bussin omalle rangaistusalueelleen”.

Tosi asiassa syvältä puolustettaessa ei virnuilla bussin ikkunoista ja ilkuta vastustajalle että ”mitäs nyt teet”. Se on raastava tapa pelata, mahdolliset virheet tapahtuvat niin lähellä maalia että niiden korjaamiseen on aikaa ja tilaa enää hyvin vähän.

Henkisen ja fyysisen jaksamisen lisäksi syvällä puolustaminen vaatii myös kovaa itsekuria, hyvää kommunikaatiota ja taktista ymmärrystä puolustuspelistä. ”Bussin parkkeeraaminen” terminä halventaa sen vaikeutta. Alasarjoissa harvemmin näkee onnistunutta 90 minuutin syvällä puolustamista, jossain vaiheessa virhe tulee. Olen muutaman kerran nähnyt Suomen Regions Cupissa (Suomen Cup korkeintaan Kolmosessa pelaaville joukkueille) kun tätä yritetään.

Vaarallisinta on syvällä puolustamisen leimaaminen ”antifutikseksi”. Ylipäätään jaottelu oikeaan ja väärään jalkapalloon on ehkä läpinäkyvin tapa paljastaa oma tietämättömyytensä. Esimerkiksi pallonhallinta-jalkapallo on yleisessä mielipiteessä suhteellisen pienessä ajassa heilahtanut ainoasta oikeasta tavasta pelata idealistiseksi hieromiseksi vailla tuloksia.

Syvällä puolustaminen ei…

View original post 559 more words

Avoin kirje Pertti Alajalle

Arvoisa herra puheenjohtaja,

Sinulla on kokemusta jalkapallon suurtapahtumien järjestämisestä ja on syytä olettaa, että käsität myös kannattajien roolin jalkapallon suurimpana voimavarana. Olet ansiokkaasti puhunut suurista massoista harrastajamäärien yhteydessä ja painottanut sitä, miten tärkeää on liikuttaa mahdollisimman suuria joukkoja suomalaisia, jotta laji pystyy kilpailemaan kansainvälisellä tasolla. Sinun suurimpana saavutuksenasi tunnetaan ristiriitaisen maineen saanut Kaikki Pelaa -ohjelma. Kaikki Pelaa on itsessään loistava ohjelma, mutta sen toteuttaminen on osin ontunut ja sen vuoksi lopputulos ei ole ollut aivan halutun kaltainen. Ohjelman vaikutus jalkapallon harrastamiseen on kutenkin kiistaton.

Olisiko tullut aika lanseerata Kaikki Kannattavat -kamppanja?

Suomalaiset urheiluseurat ovat kattojärjestönsä Valon johdolla vaatineet selvitystä porttikiellot ja häirikkörekisterin mahdollistavasta lakimuutoksesta.(uutinen TS 19.2.2014). Jalkapalloseurat haluaisivat tällaisen kansalaisten perusoikeuksien vastaisen lain, jotta ne pystyisivät perimään johtamasi organisaation määräämät sakot rikkeen varsinaiselta tekijältä.

Tilanne tuntuu mielestäni täysin käsittämättömältä. Palloliiton tehtävänä on auttaa jäseniään, eli seuroja, menestymään. Olennaisena osana menestystä ovat katsojat. Palloliiton toimet ovat kuitenkin ajaneet seurat tilanteeseen, jossa ne joutuvat hakemaan lakimuutosta pitääkseen ihmisiä pois katsomoista kun kaikkien tavoitteena pitäisi olla lisäkatsojien hankkiminen lajin tapahtumiin.

Tässä maassa ennen kaikkea sinun pitäisi ymmärtää katsojien merkitys lajin kasvulle. Yhteistyökumppanuudet, TV-oikeudet ja harrastajamäärät ovat suorassa yhteydessä lajin suosioon, ja suosiota mitataan tapahtumien katsojamäärillä. Ottelutapahtumat ovat myös seurojen edustusjoukkueiden ensisijaisia tulonlähteitä. Nyt tilanne kuitenkin on, että Palloliiton toimien seurauksena seuroilla on suurempi syy kumartaa liittoa ja pelätä rangaistuksia, kuin pyrkiä palvelemaan maksavia asiakkaitaan. Tämä hierarkia on täysin väärä. Palloliitto itse on lähtenyt yhteistyöhön esivallan kanssa mieluummin kuin kannattajajärjestöjen, kun kyse on sen omista tapahtumista. Minkälaisen viestin tämä antaa seuroille?

Pyydän sinua, herra puheenjohtaja, ottamaan tilanne haltuusi ja pistämään asiat järjestykseen. Ohjaa Palloliitto yhteistyöhön seurojen ja kannattajien kanssa siten, että tavoitteena on yhteistyöllä luoda entistä paremmat edellytykset kannattajakulttuurin ja -määrien kasvulle. Muistuta kaikkia tahoja siitä, että järjestyksenvalvojatkin ovat tuottamassa kaikille miellyttävää ottelukokemusta eivätkä provosoimassa asiakkaitaan yhteenottoihin. Opasta seuroja ja liiton kurinpitoelimiä pyrkimykseen kokonaisvaltaisesta ottelutapahtumatuotteesta ylimielisen sakottamisvimman sijaan. Vaadi kaikkia osallisia sitoutumaan ottelutapahtumien viihtyvyyden parantamiseen ja toisten osapuolien julkisen mustamaalaamisen lopettamiseen.

Kunnioittaen,

Julius Karlsson
kannattaja, juniorivalmentaja ja jalkapalloromantikko

Setien selitykset

Kommentti Turun Sanomien (8.12.2013) juniorijalkapallo artikkeliin: Potkaise se pallo katsomoon.

Pargas on paras!

Sunnutaina 8. joulukuuta oli Turun Sanomissa poikkeuksellisesti sivun juttu suomalaisesta juniorijalkapallosta. Artikkelissa ääneen pääsivät hollantilainen Theo de Jong ja suomalaiset Rovaniemen Palloseuran päävalmentaja Juha Malinen ja TPS Juniorijalkapallon valmennuspäällikkö Tommi Pikkarainen. de Jong keskittyi vertailemaan Hollannin ja Suomen jalkapallokulttuurin eroja ja hänen osuudessaan ei ollut mitään kummallista tai yllättävää. Suomalainen ammattimieskaksikko olikin sitten suomalaisen valmentamisen omimmalla vahvuusalueella eli he listasivat ongelmia.

Pääosiltaan toki kaikki mitä herrat Malinen ja Pikkarainen sanoivat on totta. Lukuunottamatta Malisen mukahauskaa provokaatiota peruskoulusta ja älykkyydestä. Heitto  tuli sinänsä hauskaan saumaan, että edellisen viikon Urheilusanomissa (#49) Hoffenheimin akatemian koulukordinaattori Henrik Westerberg kertoo siitä miten kykyjenetsinnän painotuksessa ollaan ryhdytty arvostamaan älykkyyttä entistä enemmän. Älykkyys auttaa pelaajaa ottamaan vastaan valmennusta, tekemään nopeita päätöksiä ja ymmärtämään jalkapallon monimutkaisia syy-/seuraussuhteita. Toisaalta Suomessa Malisen havainto pitää osittain paikkansa. Monille futishuipuilemme on älykkyyden ja koulutuksen takia hyvin matala kynnys valita jokin muu ura kuin jalkapallo, mutta se ei ole suomalaisen juniorivalmennuksen ongelma. Korkean…

View original post 553 more words

Prässi kehittää pallollista pelaajaa

Räpymies kävi tsekkaamassa Sami Hyypiä Akatemian. Tässä raportti seminaarista.

Pargas on paras!

Reippaana valmentajana kävin kehittämässä osaamistani Eerikkilän urheiluopistolla Sami Hyypiä Akatemian (myöh. SHA) seminaarissa. http://www.samihyypiaakatemia.fi/ajankohtaista/?issue=25 Olen luonnollisestikin kuullut paljon juttua SHA:ta jo aikaisemminkin, mutta en ole ollut ihan täysin perillä sen tarkasta sisällöstä ja tehtävästä. Jotkut innokkaimmat ovat ladanneet koko suomifutiksen tulevaisuuden kyseisen organisaation syliin. Siihen järjestelmästä ei missään nimessä ole, mutta ei se siihen myöskään itse pyri. Poiketen kaikista aikaisemmista jalkapalloaiheisista koulutuksista tämä oli positiivinen poikkeus juuri siinä, että koko SHA idea on keskittyä vain ja ainoastaan huipputason kehitys ja koulutustyöhön ja vain pelaajiin ja valmentajiin. Aikaisemmissa koulutuksissa suurin ongelma on liittynyt juuri siihen, että niissä on yritetty opettaa liikaa kaikkea, mutta keskittyminen mihinkään kunnolla on ollut mahdotonta. Koko suomifutiksen kurssin kääntäminen vaatiikin omia SHA-tyyppisiä järjestelmiä myös  seurajohtajille ja erotuomareille. Nykymuotoinen SHA tulee varmasti parantamaan jo nyt kaikkein parhaiden seurojen pelaajia ja valmetajia, mutta keskivertoseuroille järjestelmästä on hyvin vähän hyötyä koska seura organisaatiot eivät pysty tarjoamaan valmentajille ja pelaajille sellaisia…

View original post 630 more words