Johtavan sokea piste

Tommy ”Höntsä-Tommi” Lindgren ja Petteri ”Johtava” Sihvonen aloittivat 14.8. 2015 http://areena.yle.fi/1-2941610 toisen kauden mainiosta kokeilevan urheilupuheen radio-ohjelmastaan YLE Puheella. Minun on pakko myöntää, että suorastaan fanitan Sihvosta ja pidän hänen tinkimättömästä tavastaan ajatella urheilua ja urheilijoita. Yhdessä asiassa olen hänen kanssaan jyrkästi eri mieltä, ja edellisessä lähetyksessä Sihvonen alitti riman suorastaan hävettävän nolosti niin journalistina, urheiluihmisenä ja valmentajanakin, juuri tässä asiassa.

Petteri ”Saari” Sihvonen on aina johdonmukaisesti pitänyt kiinni linjastaan, jossa hän vaatii urheilun täydellistä irrottamista kaikesta muusta yhteiskunnallisesta elämästä. Osittain tällainen linja on hyvin perusteltu. Eritoten silloin kun puhutaan itse suorituksista, asian pitääkin olla niin. Urheilijoiden tai kilpailujen järjestäjien taustat, olosuhteet, poliittiset tai uskonnolliset näkemykset eivät saa vaikuttaa sentteihin, minuutteihin tai erotuomaritoimintaan millään tavalla. Tällainen suoritusten ja varsinaisen urheilun täydellinen sulkeminen ympäröivän maailman vaikutuksilta on osa urheilun ideaa ja oikeuskäsitystä. Tältä osin olen Sihvosen kanssa täysin samaa mieltä.

Urheilu ei kuitenkaan kokonaisuudessaan ole irti ympäröivästä maailmasta, kaikkea muuta. Urheilu elää ympäröivän yhteiskunnan osana ihan niin kuin kaikki muukin inhimillinen toiminta. Urheilu on merkittävässä asemassa ja myös nauttii konkreettista taloudellista tukea yhteiskunnalta ja on siltä osin käytännön tasolla osa politiikkaa ja poliittista toimintaa. Se on toisinaan politiikan kohteena, mutta hyvin usein myös politiikan toimijana. Tämä riippuvuussuhde asettaa urheilun myös vastuuseen vaikutuksistaan yhteiskuntaan. Vaikuttavuussuhde toimii molempiin suuntiin.

Sihvonen on usein korostanut sitä, kuinka urheilua ei saa valjastaa urheiluun kuulumattomien poliittisten tavoitteiden, aatteiden tai liikkeiden maskotiksi ja keppihevoseksi. Tästä olen ehdottomasti Sihvosen kanssa samaa mieltä. Yksittäinen urheilija saa kuitenkin olla juuri niin poliittinen kuin omasta aloitteestaan haluaa, mutta aivan yhtäläisesti yksittäisellä urheilijalla on oikeus sanoutua irti kaikesta ulkourheilullisesta niin halutessaan. Sihvosen tärkein peruste sille, miksi olisi parempi, että urheilijat ja urheilu aina valitsisi automaattisesti täydellisen irtisanoutumisen, on pelko siitä, että urheilua käytettäisiin väärin ja vahingollisten aatteiden levittämiseen. Edellisessä lähetyksessä hän kuitenkin astuu omaan ansaansa ja asettaa itsensä tukemaan vahingollisia aatteita ja arvoja.

Kritisoidessaan Suomen miesten koripallomaajoukkueen osallistumista #MeilläOnUnelma-mielenosoitukseen Petteri Sihvonen asettuu tukemaan Putinia, Lukašenkaa, Platteria, Kiinaa, Qataria ja kaikkia muita niitä tahoja, jotka täysin häikäilemättömästi ajavat poliittisia etujaan urheilua hyväksikäyttäen. Juuri tämä on se ongelma joka kohdataan, jos irtisanoutuminen politiikasta, aatteista ja uskonnosta on täysin ehdottoman yksisilmäistä. Sihvonen unohtaa hajatelmassaan sen mikä oli #MeilläOnUnelman viesti. Sihvonen rinnastaa tapahtuman suoraan puoluepolitiikkaan ja tämä arvio on ratkaisevalla tavalla väärä. Sihvonen syyllistyy myös lievää törkeämpään journalistiseen virheeseen puhuessaan ”suvaitsevaistosta” mikä on rasistien ja monikulttuurisuuskriitikoiden keksimä termi halventamaan kuvitteellista vastapuoltaan ja luomaan viholliskuvia. En olisi ikinä uskonut fiksun, akateemisen toimittajan toimivan näin harkitsemattomasti.

Perustavanlaatuisin virhe Sihvosen kritiikissä on sen ohittaminen, että Susijengi asettui tukemaan Suomen perustuslakia ja Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien julistusta, ei siis mitään puoluepoliittista tai aatteellista liikehdintää vaan niitä perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia joiden pohjalta politiikan tekeminen alkaa. Koko olympialiike perustaa toimintansa yhdenvertaisuuden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämiselle. http://www.sport.fi/olympiakomitea/mita-teemme/kansainvalinen-olympialiike Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on pitänyt rasismin vastustamista kärkihankkeenaan jo jonkin aikaa. Todellisuudessa siis kaikki ne urheilijat ja urheilujoukkueet jotka eivät sitoudu #MeilläOnUnelman ajamiin arvoihin, ovat ne jotka politisoivat itsensä.

Petteri Sihvonen, ja suureksi hämmästyksekseni myös palkittu urheilutoimittaja Pekka Holopainen syyllistyvät keskustelussa kannattamaan sitä toimintatapaa, joka on johtanut tilanteeseen, jossa joudutaan järjestämään #MeilläOnUnelman kaltainen tapahtuma. Toisin sanoen he syyllistyvät pitämään ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta itsestäänselvyytenä. Ajattelun tausta tulee esiin Holopaisen kenraali Ehrnrooth-vertauksessa. Kenraali Ehrnrooth ei osallistunut kaikkiin mahdollisiin isänmaallisiin tapahtumiin osoittaakseen olevansa itse isänmaallinen mies, vaan siksi, että hän halusi muistuttaa kaikille ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys. Samalla logiikalla Susijengi ei osallistunut #MeilläOnUnelma-toritapahtumaan kertoakseen olevansa maailman antirasistisinta lajia harjoittava joukkue, vaan kertoakseen, että tasa-arvo, ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Sihvosen ja Holopaisen ajattelutapa on osa sitä syytä miksi rasismi, fasismi ja vihapuhe ovat saaneet niin vakaan jalansijan julkisessa keskustelussa. He erehtyvät pitämään ihmisoikeuksia itsestäänselvyytenä.

Sitä ihmisoikeudet valitettavasti eivät vieläkään ole.

HYVÄ RÄPY! HYVÄ SUSIJENGI! HYVÄ HÖNTSÄ-TOMMI !

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s