Tämä sivu minun on pitänyt lisätä blogiini jo pitkää. Olen mielestäni pystynyt blogistiksi kohtuullisesti välttämään egotrippailua, mutta nyt minun on pakko. Kommenteissa ja ihmisten kanssa keskustellessa on noussut toisinaan esiin minun motiivini blogin kirjoittamiseen ja mielestäni on hyvä kertoa ne tässä ja nyt avoimesti.
Haluan jalkapallovalmentajaksi.
Se on syy kaikessa yksinkertaisuudessaan. Minun maalimani on kuitenkin sellainen jossa ei voi jäädä odottamaan, että joku tulee ja hoitaa homman. Minun maailmassani ei voi vain ajaa omaa ajoaan ja odottaa, että joku tulee ja hakee minut täältä kotoa muuttamaan maailmaa. Muutos alkaa itsestä.
Koko prosessi sai alkunsa kymmenisen vuotta sitten. Seurasin maajoukkueemme otteita ja Mestareidenliigaa. Luin paljon lehtiä ja seurasin raportointia kansaivälisestä jalkapallosta. Päällimmäisenä harmitti maajoukkueen heikko menestys ja erityisesti se tappiomieliala, joka jalkapallon ympärille Suomessa on pesiytynyt. Monessa paikassa harmitelltiin kun yleisö ei löydä katsomoihin. Aloin käydä katsomassa pelejä.
Mikään ei kuitenkaan muuttunut, mutta minulle alkoi entistä paremmin selvitä mistä hommassa on kyse. Eniten hämmensi se miten niin viihdyttävää tuotetta kuin Veikkausliiga ei saada myydyksi. Opiskelin peliä entistäkin innokkaammin ja huomasin useissa artikkeleissa kitinää siitä, että sitoutuneita valmentajia ei ole tarpeeksi suomalaisille junioreille. Ryhdyin ottaa selvää miten pääsisin hommiin. Suureksi yllätyksekseni kukaan ei tuntunutkaan tarvitsevan valmentajia. Tarkennettuna ketään ei tuntunut kiinnostavan ryhtyä kouluttamaan täysin lajiperheen ulkopuolelta tulevaa ummikkoa. Tähän ongelmaan olen saanut törmätä monesti, mutta nyt minulla on jo kokemusta ja kontakteja siinä määrin, ettei se enää haittaa jokapäiväistä työtäni.
Minulla on taustaa nuorisotyöstä yli kaksikymmentä vuotta. Olen toiminut sudenpentujohtajana jo silloin kun olin itse 14-vuotias. Olen tehnyt yhden uran harrastetoiminnassa näyttelijänä ja ohjaajana. Siltä uralta saaduilla taidoilla on paljon käyttöä jalkapallovalmentajalle. Englannin Palloliiton metodeja uudistaneen oppimis-ja opettamisspesialistin Alistair Smithin mukaan monien huippupelaajien suurimmat haasteet valmentajaksi siirtymisessä liittyvät juuri vuorovaikutustaitoihin. Minulla tilanne on päinvastainen. Minun haasteeni ovat lajiosaamisessa.
Pyrin jatkuvasti kehittämään osaamistani itse pelissä. Käyn kaikissa koulutuksissa joihin minulla vain on mahdollisuus ja pyrin katsomaan vähintään kolme ottelua viikossa. Onkin ollut hienoa huomata miten peli aukeaa pikkuhiljaa. Olenkin nyt omalla polullani siinä vaiheessa jossa tietää miten vähän tietää. Nykyinen ison kuvan osaamisen on jo erittäin hyvällä tasolla, mutta yksittäisen pelaajan henkilökohtaisien taitojen ja ominaisuuksien kehittäjänä olen vasta ihan alkutekijöissä.
Minulla on palloliiton C-valmentajalisenssi ja pääsen B-tason koulutukseen vielä tämän vuoden aikana. Olen mukan Fortum Tutor ohjelmassa ja toimin Paraisten Nappulaliigan Tutorina ja hallituksen valmennusvastaavana. Olen vastuuvalmentajan p06 ja p07 joukkueissa. Tämän lisäksi olen mukana pyörittämässä futiseskaria 5-7 vuotiaille ja nappulakerhoa 3-5 vuotiaille.
Tämä blogi on tässä kokonaisuudessa olennainen osa. Tämä on se väline jonka kautta pääsen päästämään höyryjäni. Tämän blogin avulla olen mukana siinä miksi olen alunperin kaikkeen tähän ryhtynytkin eli suomalaisen huippufutiksen maailmassa. Minä olen kuitenkin kannattaja. Kannattaja joka haluaa nähdä parempaa futista. Kannattaja joka haluaa, että suomalaiset seurat ja pelaajat menestyvät maailmalla. Kannattaja joka ei jää odottamaan, että joku muu ratkaisee ongelmat.
Suomi, FC TPS, PIF ja Kupittaan Kuningas
Helpoin tapa tukea projektiania on ostaa 25 euron hintainen ”Kupittaan Kuningas” t-paita Kamera-Aitasta. Paidan tuotoilla voin jättää jonkin päivän väliin ”oikeista” töistä ja tehdä vain futista.
Kiitoksia kaikille lukijoilleni! Matkamme jatkuu.
HYVÄ RÄPY!
Räpymies 