Alan ymmärtää blogisteja, jotka aina vinkuvat olleensa kirjoittamassa sitä taikka tätä kun jokin kiinnostavampi aihe muuttikin suunnitelman. Minäkin olin kirjoittamassa Roope Riskistä, sympaattisista pikkuseuroista ja Tepsin identiteetistä, mutta päädynkin kirjoittamaan otteluohjelmasta, Veikkauksesta, näkyvyydestä ja sarjajärjestelmästä. Kiitos tästä suunnanmuutoksesta kuuluu Juha Maliselle ja Jesse Saariselle. Juha Malinen tarrasi mirriä hännästä ja tempaisi sen jokseenkin kovakouraisesti keskelle pöytää, kommentoimalla Etlarissa sarjaohjelmaa ja Veikkauksen roolia. http://www.ess.fi/?article=423676 Jesse Saarinen puolestaan kolumnoi Tepsin ottelulehtisessä sarjan näkyvyydestä seuraavaa: http://fc.tps.fi/lahti-ottelun_digilehti.2672.html nyttemmin kirjoitus on tarjolla myös Jessen blogissa http://takavasara.wordpress.com/2013/08/05/urheiluruutuvalahdyksia-ja-urhotv/ Molemmat aiheet kietoutuvat toisiinsa ja molemmissa ollaan vahvasti Veikkausliigatuotteen ongelmien ytimessä.
Malinen ansaitsee muutenkin erityishuomiota, koska hän näyttää olevan ainoa Veikkausliigavalmentaja, joka haluaa oikeasti vaikuttaa oman ammattinsa asemaan kuluttajien mielikuvissa. Koittakaapa vaikka etsiä muiden valmentajien Twitter tilejä tai muistelkaa koska olette kuulleet heidän tekevän julkisuudessa mitään muuta kuin valittavan. Veikkausliigan valmentajien ja pelaajien ylimielisyys markkinointityötä kohtaan onkin suorastaan häkellyttävää. Kimi Räikkösellä on swagiä sen verran, että hänestä poseeraaminen ja small talk voi olla puuduttavaa, mutta Veikkausliigassa työtään tekevältä Antti Muurismainen ”Ei multa voi mitään vaatia kun palkkakin on niin huono”- logiikka on törkeää asiakkaiden aliarvioimista. Kaikilta näiltä markkinointityön yläpuolella olijoilta tahdonkin kysyä: Voiko sitä palkkaa paljon maksaakkaan, jos vastineeksi saa noin vähän? Arsenal-ManC markkinointihöntsän Stadikalle tulon varmistuttua oli seuraavana päivänä Arsenal pelaajien videotervehdyksiä tarjolla houkuttelemaan suomalaisia faneja lipunostoon. Samaisella viikolla pelattiin Oulun paikallismatsi mihin toisen oululaisjengin kapteeni houkutteli porukkaa paikallisessa lehdessä keromalla, että peli on ihan mikä tahansa sarjamatsi ja tarjolla on vain kolme pistettä. Totta ehkä, mutta surkeaa markkinointia. Pelaaja ei ilmeisetikään saa korvausta siitä, että jotakuta kiinnostaa maksaa lipuista.
Sitten itse asiaan. On huvittavaa miten kihlattuni, joka ei voi sietää jalkapalloa, tietää kyllä, että UCL-pelit on tiistaisin klo 21.45. Samaten on huvittavaa miten hän aina jaksaa hämmästyä kun kerron meneväni Veikkausliiga otteluun. Hänelle ei mene mitenkään järkeen, että otteluita pelataan aivan milloin sattuu ja ei se kyllä oikein mene omaankaan ymmäryykseeni. Minä olen vain totunut tähän pelleilyyn vuosien saatossa ja oma työni esimerkiksi on niin epäsäännöllistä, että sillä ei ole juurikaan vaikutusta peleihin pääsemiseen. Kuitenkin kuten totesin jo https://rapymies.wordpress.com/2013/07/26/in-vino-veritas/ oheismyynteihin pelipäivällä on varmasti paljonkin vaikutusta. Malisen Veikkauskritiikki onkin aiheellista, koska minullekin on tullut sellainen tunne, että Veikkausliiga on Veikkaukselle tärkeä vain rahapelituotteena, ei lainkaan jalkapallotuotteena.
Hyvällä omatunnolla voimmekin todeta viimekertaisen sarjauudistuksen epäonnistuneen. Sen tarkoituksena oli lisätä joukkueiden tuloja tarjoamalla enmmän laadukkaampia pelejä pienemmän porukan kesken. Tämä hypoteesi on mennyt pahasti metsään. Kukaan ei selvästikkään tullut ajatelleeksi kahta isoa ongelmaa tässä uudessa systeemissä. Ensinnäkin Veikkausliigan kattavuus supistui. Se supistui tarkalleen kahden paikkakunnan verran ja niillä hävityilla kattavuusalue neliökilometreillä elää kuitenkin joukko maksavia asiakkaita. Nämä asiakkaat ajettiin muutoksella kylmästi ulos Veikkausliigasta. Toinen ongelma on edelliskauden kaltainen irtiotto tilanne, jos kärki ja pohja erottuvat jo kahden sarjakierroksen aikana niin selvästi kuin 2011 tapahtui. On kolmannella kierroksella aivan liian vähän panoksia. Tuolloin neljä joukkuetta pelasi sijoituksista 2-3. Kuka katsoja viitsii raahautua keskellä synkintä syksyä katsomaan kiinnostavaa liigaottelua sijoista 5-11? Tämä onkin liigan kiinnostavuuden suurin ongelma. Otteluilla ei ole tarpeeksi painoarvoa. Väitän että se on jopa osasyyllinen eurofloppiin. On yhdentekevää paljonko on pelejä, jos niistä merkittävä osa on pelkkää terveisien viemistä. Ei ole mitään väliä miten laadukkaat joukkueet on kentällä, jos joukkueilla ei ole mitään muuta pelattavaa kuin päivän tason mittaus. Suuret tarinat ja suuret tunteet syntyvät kovista panoksista ja sitä ei ole suomalaisen jalkapallon parissa tajuttu. UEFAn jakamat solidaarisuusrahat ovatkin jo nousseet sille tasolle suhteessa Veikkausliigan tuloihin, että jokaiselle seuralle pitäisi olla pääpaino euro-otteluissa, koska siellä on mahdollisuus tienata kohtalaisen nopeasti sellaisia rahoja joilla toimintaa saadaan pyöritettyä parikin vuotta ja sen luulisi motivoivan nähtyä enemmän.
Minun mallini on seuraava. Veikkausliigaan 16 joukkuetta, kaksinkertainen sarja. Mestari ja sijoitukset suoraan sarjapisteiden mukaan. Eurokarsinnat kaksi osaisella karsinnalla 2. vastaan 5. ja 3. vastaan 4. Kolme putoaa suoraan. Ykköseen 14 joukkuetta. Kaksi nousee suoraan ja 3-6 karsii kolmannesta paikasta. Nelja putoaa suoraan. Kakkoseen neljä kymmenen joukkueen lohkoa mestarit suoraan ykköseen. Ottelupäiviksi perjantai ja lauantai. Perjantaisin pelit kello 19 tämä aika käytössä vain kesä-elokuussa. Pääpelipäivänä siis lauantai ja aikoina 15 ja 17. Niin kauan kun pelataan Valioliigaa käytössä vain klo 15, mikä on muutenkin optimi peliaika kylmiin syksyihin ja keväisiin ja keskikesällä sitten myös 17. Näin pystytään hyödyntämään Valioliigan ihmisille juurruttamaa rutiinia lauantain kello viiden ottelusta. Telvisionti on pakkomyytävä Ylelle, vaikka ilmaiseksi. Ehtoina Yle-tason lähetykset ja reilu puffaaminen viikon aikana valmistaen tulevaan otteluun. Lottovoittosopimuksia on ihan turha koittaa sorvata ennenkuin on näyttöä vakaasta yleisöstä. Tämä on minun visioni. Toivottavasti keskustelu jatkuu ja sitä käydään muuallakin kun Veikkausliigan hallituksen saunailloissa.
HYVÄ RÄPY!
Räpymies 