MyPassa on tehty hienoa ja ennakkoluulotonta työtä. Kriisissä olleessa seurassa tehtiin rohkeita ratkaisuja ja uudistuttiin. Muu Suomi oli tyrkkäämässä perinteistä menestysseuraa divariin kun paperitehtaan tuki häipyi, seurantalolla ei kuitenkaan lannistuttu. Vastoin kaikkia odotuksia MyPa on pystynyt pelaamaan tuloksekasta ja monipuolista jalkapalloa Toni Korkeakunnaksen johdolla. Korkeakunnas on toiminut MyPassa vastoin kaikkia suomalaisen huippuvalmennuksen oppeja. Hän on luottanut pelaajistoonsa ja opettanut heidät pelaamaan haluamaansa jalkapalloa. Kaikkein silmiinpistävintä on ollut se, että kyse on kokemattomista nuorista pelaajista, jotka ovat enemmän tai vähemmän muiden Veikkausliigaseurojen jämiä. Näiden nuorten rinnalla on pelannut muutama kokenut johtajatyyppi. Hienoa ja ennakkoluulotonta toimintaa niin valmennukselta, pelaajistolta kuin seurajohdoltakin. Tämän lisäksi Korkeakunnasa on onnistunut olemaan varsin miellyttävä tasapainoilija mediassa. Hän ei ole profiloitunut miksikään suupaltiksi kaikentietäjäksi tai jalkapallon evankelistaksi, mutta ei myöskään miksikään kaikesta itkeväksi oman pesän sotkijaksi tai tekosyiden etsijäksi. Suuri olikin yllätykseni kun MyPa julkisti uuden päävalmentajansa ja hän on Antti ”Mursu” Muurinen. Ikuinen suosikkini ja sexy footballin suomalainen Roberto Mancini.
Mancinissa ja Mursussa on todella paljon samaa. Molemmat ovat kiistatta menestyneitä huippuvalmentajia omalla tasollaan, mutta molemmilla on myös heikkoutensa ja ne heikkoudet ovat vielä hyvin samankaltaisia. Mursu on osoittanut olevansa voittava valmentaja ja varsinkin hänen taitonsa rakentaa joukkue ja oma valmennus tiimi on kiistatta parasta Suomen tasolla. Tästä herääkin ensimmäinen kysymys MyPan suhteen. Saako Mursu haluamansa pelaajat? Hänen tiedetään arvostavan kokemusta ja ns. valmiita pelaajia. Onko hänestä kasvattamaan nuorista raakileista itselleen kelpaavia laatupelureita? Nämä ovat kysymyksiä joihin saamme vastauksen ajan kuluessa. Veikkausliiga kaipaa itsekin kasvavia kasvattajia, ei valmiita huippuvalmentajia.
Varsinainen syy Mursu antipatiaani on kuitenkin ihan toinen ja senkin hän jakaa Mancinin kanssa. Hänen ylimielisyytensä muita valmentajia, peliä ja katsojia kohtaan. En voi ikinä antaa Mursulle anteeksi kaikkea sitä parkua, jonka hän Veikkausliigan ylivoimaisinta materiaalia johtavana valmentajana vuodatti. Mikään ei koskaan ollut hänen vikansa. Aina vika oli pelaajissa, otteluohjelmassa, huonossa kentässä tai milloin missäkin. Myös hänen kommenttinsa siitä miten media kohtelee häntä epäreilusti, vaikka hänellä on niin pieni palkka oli jotakin mitä en voi koskaan unohtaa. Kaikissa näissä julkisissa mielipiteissä on yhdistävänä tekijän epäkunnioitus omaa lajiperhettä ja muita valmentajia kohtaan. Tällaisten mielipiteiden esittäjä katsoo olevansa kaikkien yläpuolella ja oikeutettu jotenkin poikkeavaan kohteluun jostakin ainakin minulle täysin käsittämättömastä syystä. Hulluimmaksi tilanteen tekee se, että HJK:a kohdellaan muutenkin silkkihansikkain mediassa kaikkiin muihin seuroihin verrattuna. Toki Klubiin kohdistuu menestyspaineitakin enemmän, mutta se on täysin selvää kun kyse on Suomen selkeästi eniten panostavasta jalkapalloseurasta. Toivottavasti tämä linja ei jatku MyPassa, mutta en jaksa olla kovin toiveikas. Toivottavsti Mursu malttaa vähintäänkin pysyä pois YLEn Mestareidenliigastudioista pilaamsta katselukokemusta, mutta veikkaampa että hän toimii kuten muutkin sitoutuneet suomalaisvalmentajat ja ajaa Helsingistä päivittäin varsinaiselle työpaikalleen. Kyllähän siinä sivussa hyvin ehtii telkkarissa pyörähtää.
Onneksi Palloliitto sentään jatkaa tutulla linjalla ja kusee seurojen ja pitkäjänteisyyden aamumuroihin. Kaikki junnumaajoukkueiden valmennuspestit on pistetty uuteen hakuun. Tämä tarkoittaa sitä, että jos Mika Laurikainen ei hae pestiin U-21 joukkueessa ja häntä siihen uudelleen valita, jää häneltä hyvään vauhtiin päässyt karsinta kesken. Aivan törkeän typerää toimintaa Palloliitolta. Asian olisi voinut hoitaa monellakin tyylikkäämmällä tavalla. Sen lisäksi nämä pestit on suunniteltu jatkossa oman toimen ohella tyyppisiksi. Suomeksi samalla kun Palloliitto itse paasaa tarpeesta saada lisää päätoimisia valmentajia se itse vähentää omistaan. Selitykset siitä, että junnumaajoukkuevalmentajilla ei olisi päätoimisuuteen vaadittavaa määrää tekemistä on täysin johtamis- ja organisointikysymyksiä. On ihan sairas ajatus sekä kilpailutoiminnan, että seurajoukkueiden näkökulmasta koittaa värvätä vaikkapa joku Veikkausliigan päävalmentaja sivutoimisesti junnumaajoukkuevalmentajaksi. Idea on vastoin kaikkea mahdollista tietoa niistä ongelmista ja puutteista joita suomifutiksessa on.
Loppuun on pakko kirjoitta jotakin hyvääkin. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Capona. Tehtävä oli minulle vähän outo kun olen enemmänkin profiloitunut välihuutelijana. Peli oli Suomen tyttöjen U-19 maaottelu, joka pelattiin Paraisilla. Taas voin hyvällä omatunnolla sanoa, että olen pistänyt itseäni likoon suomalaisen jalkapallokulttuurin edistämiseksi. Minä, rumpu ja 700 katsojaa saatiin todistaa Suomen upeaa 3-1 voittoa Tsekistä ja tapahtiman kruununa Paraisten oma huippulupaus Julia Tunturi vielä viimesiteli Suomen avausosuman. Hieno tapahtuma ja varmasti nautinnollinen kokemus niin tytöille, katsojille kuin järjestäneille seuroillekkin.
HYVÄ RÄPY!
Räpymies 