Miron tenho

Tenho tarkoittaa viehätystä tai lumoa ja sitä on käytetty myös kuvaamaan lappalaista taikuutta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tenho  Tepsille Tenho tarkoittaa lumoavinta kehitystarinaa tällä vähemmän viehättävällä kaudella.

Minulle jä kammottavan hyvin mieleen se kun ensimmäisen kerran näin Miro Tenhon pelaavan. Se tapahtui tammikuun helteisellä Kupittaa vitosella tässä ottelussa http://tpstv.fi/kooste-fc-inter-tps-3-2-24-01-2014/ . Ottelun kymmenennellä minuutilla Interin elegantti herrasmiespelaaja Irakli Sirbiladze pistää kokemattoman Tenhon tylysti taskuunsa ja hölköttelee maalinedustalle josta tarjoilee Ihana-Severille maalisyötön. Miroa ei nähdä seuraavassa ottelussa ja silloinen huippumotivoitunut päävalmentaja Marko Rajamäki kuvailee minulle Tenhon kärsineen ottelussa kolhuja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Voin rehellisesti myöntää, että olin melko varma tarinan päättymisestä siihen.

Kirjoitin talvella siitä miten Tepsin surkea tilanne tarjoaa poikkeuksellisen mahdollisuuden nousta liigapelaajaksi niille joilta löytyy tahtoa ja selkärankaa. Valitettavan harvalta on löytynyt. Todellisuudessa muutama kauden aluksi varmalta vastuunkantajalta vaikuttanut pelaaja on mennyt jopa taaksepäin.

Meiltä herkästi unohtuu se tosiasia, että vaikka näemme kansainvaälisillä kentillä yhä nuorempia ammattilaisia, hyppy miesten pääsarjaan junnupeleistä ei ole niin helppo miltä se näyttää. Tepsinkin tapauksessa talviharjoittelun kovuudesta jouduttiin tinkimään kun monen pelaajan pohjakunto ja -kestävyys eivät riittäneet ammattilaistason treenaamiseen. On haastava yhtälö valmennukselle tasapainoilla aika- ja tulospaineiden kanssa ja samalla koittaa pitää jalat ja päät ehjinä.

Älkää käsittäkö väärin. Moni nuori pelaaja on nostanut tasoaan, mutta päävastuun ovat kuitenki kantaneet jo ennestään ammattimaiseen tekemiseen tottuneet pelaajat. Ohituskaistalta ei varsinaisia superylättäjiä ole tullut, vaikka paikka olisikin ollut. Ainoa poikkeus, joka on pystynyt tasaisesti parantamaan ja pitämään tasonsa, on Miro Tenho. Ei hänkään vielä uusi Jallu ole, mutta tällä menolla hänestä voi kasvaa jotakin vielä suurempaa.

Tenho on kuvaillut parhaaksi ominaisuudekseen vahvan henkisen puolen. Tämä on nähdyn perusteella helppo uskoa. Minä heitin hänen osaltaan pyyhkeen kehään jo ensimmäisen matsin jälkeen, niin kammottavassa vienissä nuorimies oli. Onneksi hänellä itsellän oli kovempi pää. Näyttääkin siltä, että ”I kill you”n oppitunti veikkausliigatason pelikovuudesta toimi kimmokkeena, jonka kautta Miro löysi tenhonsa. Kun edellisessä ottelussa porotokkaa vastaan näin Miron viimeistelevän kylmän viileällä puskulla liigauransa ensimmäisen maalin tuntui todellakin siltä, että hän oli langettanut lumouksensa koko stadionin ylle. http://tpstv.fi/kooste-tps-rops-4-2-31-08-2014  Miestä ei pystynyt enää tunnistamaan samaksi eksyneeksi pikkupojaksi, joka oli hortoillut ympäri Kupittaata vain puoli vuotta aikaisemmin. Tällaiset tarinat jäävät liian usein syntymättä kun pelaajille ei uskalleta antaa vastuuta.

Kävi Tepsille säilymistaistossa kuinka vaan on täysin varmaa, että Miro Tenho on tehnyt läpimurtonsa Veikkausliigassa. Tämä tosiasia toimii myös muistutuksena siitä, että muitakin nuoria lupauksia varmasti löytyy Suomesta niiden kuumimpien ja itsestäänselvimpien ”lahjakkuuksien” takaa. Toivottavasti ainakin Tepsissä uskalletaan jatkossakin antaa kokeilupaikkoja laajasti nuorille pelaajille ja uskalletaan luotta myös hiukan epävarmempiin kortteihin. Pelaajatarkkailu on Suomessa toistaiseksi niin epämääräistä, että Tenhoja ja Tukiaisia http://www.iltasanomat.fi/jalkapallo/art-1288729734856.html  on varmasti löydettävissä enemmänkin. Valitettavasti seurat tuntuvat arvostavan enemmän tonnin vierastyölaisia ja pelaajatarkkailua youtubessa.

HYVÄ RÄPY! After football i put a tenho on you!

 

Advertisement

Tekopyhäinhäväistys

Kun Toni Kolehmainen siirtyi kesken kauden 2012 Tepsistä norjalaiseen Hönefossiin, moni kannattaja repi fanipaitansa ja itki seuran luovuttaneen mestaruustaiston ja menettäneen uskottavuutensa. Kyseisellä siirrolla seura kuitenkin varmisti tasapainoisen tilikauden ja mahdollisuuden jatkaa toimintaansa kutakuinkin samoilla resursseilla kuin kuluneellakin kaudella. Nyt kun urheilullinen menestymättömyys ja pelaajien siirtojen puuttuminen on ajanut samaisen seuran taloudelliseen ahdinkoon kannattajat itkevät puolestaan sitä, miten on voitu tehdä budjettia urheilullisen menestyksen varaan.

Yrittäkää hyvät ihmiset päättää mitä te haluatte.

Veikkausliigassa yksikään joukkue ei toimi täysin ilman talousdoupingia. Veikkausliiga on yksinkertaisesti liiketoiminnallisesti niin heikosti organisoitu ja säännelty, että toimintatapojen kirjavuus on suorastaan häkellyttävää. Jollain on namusetä, toisella bingo, kolmannella rokkikonsertti ja neljännellä kuka ties mitä turvaamassa sen, että sarjassa pystytään kilpailemaan. Aina kun joku puhuu seurojen markkinoinnista tai ylipäätään jostakin liiketoiminnan lainalaisuuksista liittyen jalkapalloon voikin todeta kyseisen henkilön katsoneen liikaa telkkaria.

Ropsin sopupelioikeudenkäynnin yhteydessä tuli julkisuuteen tieto, että pelaajasopimukset oli raapustettu kuulakärkikynällä ruutupaperille ja niistä selvisi sopimuksen osapuolet ja joku taskuraha. Tällaisella ammattimaisuuden tasolla homma siis oikeasti pyörii. Suosittelen tutustumaan tähän ehdottomasti hintansa arvoiseen artikkeliin, jos haluaa sukeltaa suomifutiksen ammattimaisuuden huikeisiin pyörteisiin. http://longplay.fi/fi/single/11/

Moni onkin Tepsin kohdalla jälkiviisastellut, että olisi pitänyt turvata toiminta sijoittamalla omaisuutta fiksummin. Tämä on ihan kelpo kommentti koskien namusetä Sairasen aikaa, jonka kuitenkin oli tarkoitus kestää kolme kertaa pidempään kun se lopulta kesti. Oikeastaan on aivan käsittämätöntä ettei romahdus tullut jo aikaisemmin, ottaen huomioon mihin tilaan Sairanen seuran jätti.

Casagranden toimitusjohtajakauden aikana seura pyrki sijoittamaan omaisuuttaan strategiansa mukaan eli pelaajiin. Se mitä moni ei tunnu hyväksyvän onkin, että jos pelaajalla on kolmen kävyn arvoinen sopimus, silloin sopimuksen voi ostaa ulos kolmella kävyllä. Siksi Casan tekemät, paljon taivastelua osakseen saaneet, ”kalliit” sopimukset oliva täysin strategian mukaisia.

Nykytilanteeseen on siis kolme hyvin yksinkertaista syytä. Sairasen kermakannun tyhjeneminen ennen aikojaan. Casan haluttomuus tinkiä urheilullisesta menestyksestä tasatakseen kadonnutta rahavuorta ja kolmantena pelaajien arvon nostamisen epäonnistuminen, joka on sekä pelaajien itsensä että valmennuksen vastuulla.

Pelaajien arvon kehitys on monimutkainen asia ja sen arvioiminen on niin monesta muuttujasta kiinni, että siinä lopullisen vastuulisen määrittäminen on vaikeaa. Raaka totuus kuitenkin on se, että varsinkin Jani Tanska, Jarkko Hurme, Petteri Pennanen ja Wayne Brown epäonnistivat sekä tuottamaan heihin sijoitettua palkkaa vastaavaa urheilullista tulosta että nostamaan osaamistaan korvaukselliseen siirtoon vaadittavalle tasolle. Nämä pelaajat oli hankittu siirtymään eteenpäin. Perustepsiläiset runkopelaajat ovat luonnollisesti olleet myös siirtotoiveissa mukana, mutta heitä ei voi samalla tavalla pitää sijoituspelaajina kuin edellämainittua ryhmää. Tammilehdon jätin pois listalta siksi, koska hänellä ei ollut mitään mahdollisuuttakaan onnistumiseen loukkantumisen takia.

Nykytila on niin monien tekijöiden summa, että kaikessa jälkiviisastelussa on törkeän tekopyhyyden maku. Paljon olennaisempaa on miten tästä jatketaan. Muutama asia on ainakin täysin varmaa. Tepsissä on nyt nuorelle kunnianhimoiselle pelaajalle paremmat saumat nousta veikkausliigapelaajaksi kuin missään koskaan. Se vaatii kuitenkin kovaa henkistä kanttia testata mihin itsestä oikeasti on. Yksikään opportunistinen pullasosrsa ei tule liigamiehistöön kävelemään, vaikka tilanne onkin tukala.

Tämä antaa valmennukselle tilaisuuden näyttää mihin heistä oikeasti on. Minä uskon vakaasti, että Strömborgilla vahvistunut Rajamäen valmennusryhmä on valmis osoittamaan kaikki pahat puheet vääriksi ja tekemään sen nimenomaan siellä missä sillä on eniten merkitystä eli kentällä. Tulevalla kaudella ei kuitenkaan tule olemaan mitään tekosyita joiden taakse piiloutua, jos homma jää valmennuksesta kiinni. Kokemattoman ja nimettömän ryhmän kohdalla on turha itkeä ainakaan pelaajien diivailua tai sitoutumisen heikkoutta, koska ne asiat ovat täysin valmennuksen käsissä.

Meidän kannattajien vastuulla on osoittaa, että välitämme ja tuemme joukkuetta täysillä tilanteesta huolimatta. Kaikki kannattajat tarvitaankin heti liigacupin alusta alkaen kentänlaidalle näyttämään niin nykyisille kuin testissä olevillekin pelaajille, että joukkueesta välitetään. Samalla pystymme osoittamaan valmennukselle, seurajohdolle ja yhteistyökumppaneille, että joukkuetta ei ole hylätty.

Kauden alkaeassa tavoite onkin hyvin yksinkertainen: saada Olympiakatsomo auki niin usein kuin mahdollista eli ostaa kausikortteja ja ottelulippuja. Minä ainakin henkilökohtaisesti lupaan ostaa itselleni lipun Olympiakatsomoon aina kun se avataan, vaikka minulla onkin kausikortti pääkatsomoon. Pieni ele, mutta ennenkaikkea itselleni jokaisen euron arvoinen.

HYVÄ RÄPY!

Pienen oravan tarina

Vielä vuosi sitten oli tammilehto ruskeanaan maukkaita terhoja. Nyt ei ole enää kuin jäisiä käpyjä ja niitäkin liian vähän. Mitä on pienelle mustavalkoraitaiselle oravalle tapahtunut vuodessa? Miksi yhtä lihavaa vuotta seuraa aika hankkia henkselit, koska vyötä ei pysty enempää kiristämään? Yritän tässä kirjoituksessa kuvailla yksinkerteisesti ja tiivistetysti eilisen FC TPS Oy:n tiedotustilaisuuden keskeisen sanoman. http://www.youtube.com/watch?v=HZ3PuRXu3rA

Tausta
FC TPS lähti viime kauteen kovilla panostuksilla ja tavoitteilla. Pelaajabudjetti oli n.750 000 euroa. Tavoitteena oli mitalisija Veikkausliigassa, Suomen-cupin voitto, Liiga-cupin voitto ja eteneminen vähintään toiselle Euroopa-liigan karsintakierrokselle. Tämän lisäksi tarkoituksena oli saada lisätuloja pelaajasiirroista. Kaikenkaikkiaan budjetti oli 400-500 tuhatta euroa alijäämäinen. Kaikki mahdollinen meni kuitenkin pieleen ja mihinkään näistä tavoitteista ei päästy. Yhdestäkään pelaajasta ei kesällä saatu konkreettista ostotarjousta. Päinvastoin heikon menestyksen ja aneemisen peli-ilmeen seurauksena katsojatulot ja oheismyynnit vähenivät ja lopputuloksena oli n. 500 tuhannen euron tappio, jota syksyllä jouduttiin tasapainottamaan velkarahalla. Velkaa osakeyhtiöllä on nyt kaikkiaan n.320 tuhatta.Toimintaa ei kuitenkaan aiota rahoittaa lisävelkaa ottamalla. Syksyllä seurassa nähdyt ulkomaalaispelaajat eivät aiheuttaneet merkittävää lisäkulua kokonaisuuden kannalta suhteessa pelilliseen panokseensa.

Räpymiehen kommentti
Budjetti oli toki optimistinen ja jälkiviisasteluun pystyy kuka vaan. Siltikin riskinotto oli perusteltua ja jos seuran kaikki päättävät tahot yksimielisesti katsoivat sen järkeväksi niin ratkaisu oli oikea. Riskien ottaminen kuuluu niin urheiluun kuin liiketoimintaankin. Ainoa millä on todellista merkitystä on se mitä tehdään nyt. Typerää ja huonosti suunniteltua oli kuitenkin vaihtaa toimitusjohtajaa kesken kauden. Tämä ratkaisu oli omiaan lisäämään epävarmuutta ja sekavuutta asioiden hoitamisessa, tiedotuksessa ja vastuiden oikeassa kohdentamisessa.

Nykyhetki
Kauniista puheista huolimatta arki on karu. Pelaajabudjetti on reivattu lukemaan 325 tuhatta euroa. Tällä hetkellä siitä on käytössä 250 tuhatta, mutta tämä luku sisältää Tammilehdon ja Brownin sopimukset, jotka todennäköisesti tulevat poistumaan vahvuudesta. Todellinen ongelma on kuitenkin se, että joukkueessa on tällä hetkellä vain kourallinen pelaajia ja loput ovatkin sitten junioreita ja sopimuksettomia. Treeneissä touhutaan pienellä ryhmällä ja Liigacupiin lähdetään kutakuinkin pystymetsästä revityllä miehistöllä. Virallisesti sopimuksesta keskustellaan vain Sami ”Kupittaan Kuningas” Rähmösen kanssa ja sen lisäksi yhteydessä ollaan 3-4 pelaajan kanssa. Sanommattakin on selvää, että lopullinen joukkue tulee selviämään vasta ihan viimeisillä hetkillä ennnen Veikkausliigan alkua. Näillä mennään.

Uusi stadionsopimus tuo tavallaan pientä toivoa paremmasta, vaikka mahdolliset säästöt tulevatkin kovalla hinnalla. Molemmat turkulaisjoukkueet ovat päätyneet ratkaisuun jossa stadionista käytetään vain 3500 paikkaista pääkatsomoa eli lätkähallia. Taloudellisesti ratkaisu on pakko hyväksyä, mutta itselleni ja varmasti monelle muullekkin peruskannattajalle ratkaisu on kammotus. Hyvien paikkojen määrä nimittäin vähenee todella paljon. Pääkatsomon alimmat rivit ovat täysin kelvottomia jalkapallon seuraamiseen ja Olympiakatsomon tunnelma on toiselta planeetalta kolkkoon ja kylmään pääkatsomoon verrattuna. Myöskin se miten perheet ja kannattajakatsomo sopivat samaan rakennukseen tulee olemaan jännä juttu. Jo nyt herkkähipiäisimmät ovat sitä mieltä, että huuteleminen katsomossa on kaikenkaikkiaan epäsopivaa ja samaan aikaan toisaalla tykätään pommeista ja savuista. Tästä asiastaa saadaan aivan varmasti lukea vähintäänkin Turkkarin yleisönosastolta.

Toimitusjohtaja Reini ja päävalmentaja Rajamäki vakuuttelivat joka tapauksessa olevansa yhteisessä rintamassa tekemässä töitä sen eteen, että Tepsi pelaa pääsarjaa jatkossakin. Pelaajia etsitään ensin läheltä, sitten Suomesta ja vasta viimeisenä korttina haetaan ulkomaisia pelaajia. Uutta liiketoimintaa pyritään kehittämään ja entisiä tekemään paremmin. Pahjalla kuulemma ollaan jo. Toivottavasti vähintäänkin tämä on totta. Ainuttakaan huonoa uutista ei enää kaivata. Meille kannattajille jää tehtäväksi vain uskoa tähän viestiin ja omalta osaltamme antaa se tuki minkä kukin pystyy. Kuopankaivajia ja selkäänpuukottajia on ihan riittävästi muissa leireissä.

HYVÄ RÄPY!