Jälkiviisastelua

Sain niin kauniin palautteen toimistani FutisForumin viestiketjuuni, että oli suorastaan pakko kirjoittaa jotakin. Ongelma ei nimittäin ole siinä etteikö olisi sanottavaa vaan siinä ettei ole aikaa. Julkaisen palautteen kuitenkin tässä. Niin lämpimän tunteen se sisääni toi.

jaahas. Politiikka on vienyt yhden lupaavan futisjournalistin jonnekin SKDL:n saunavuoron vartijaksi, kun ei ajatusten Aurajoki enää virtaa. Sääli.

Kirjoittaja on siinä täysin oikeassa, että osasyyllinen blogihiljaisuuteen on kansanedustajaehdokkuuteni Vasemmistoliiton Varsinais-Suomen ehdokaslistalla. Ajatusten Aurajoesta hän kuitenkin on väärässä. Räpymiehen ajatukset räpiköivät yhä vastavirtaa, vaikka blogosfääriin asti ne eivät olekkaan virranneet. Turkulaisena ymmärrän, että palaute, pintapuolisesta tylyydestään huolimatta,  on lähimpänä kehua mihin suomalainen selvinpäin kykenee. Siksi jotakin on kirjoitettava ja mikäpä olisi blogistille mieluisampaa kuin jälkiviisastelu.

Otetaan tarkasteluun Reinin aika toistaiseksi. Voidaan perustellusti sanoa jälkikäteen, että Tepsin kriisin perimmäinen syy on toimitusjohtajan vaihdon ajankohta. Casagranden riskipeli oli perusteltua, vaikka joistakin ratkaisuista voidaankin esittää kysymyksiä. Eniten siitä miksi joukkueessa oli kaksi Veikkausliigan ykkösmaalivahtia ja Suomen lupaavimpiin junnuveskareihin kuuluva oma kasvatti annettii suosiolla pois. Siinä kuitenkin mennään niin syvälle tepsiläisyyden ytimeen ettei edes tämä blogisti halua lähteä niin pimeisiin paikkoihin. Tämänhetkisillä tiedoilla on selvää, että kriisiä ei olisi voinut kukaan toimitusjohtaja täysin välttää. Voidaan kuitenkin pohtia sitä olisiko nopeammalla tilannekuvan muodostuksella ja reagoimisella siihen pystytty pienentämään iskun kovuutta. Varmaa ei ole kuin epävarmuus.

Kausikorttilaisten glögitilaisuudessa vuosi sitten kysyn Reiniltä suoraan onko ajateltu osakeantia. Silloin ei ollut. Sellainen tehtiin reilu puoli vuotta myöhemmin. Väitän että joukkueen rakentamisen ja seuran stabiliteetin kannalta se olisi ollut parempi tehdä aikaisemmin. Joukkue olisi päässyt rauhallisemmissa tunnelmissa valmistautumaan kauteen ja ulospäin olisi ollut edes jotakin myönteistä uutisoitavaa. Lisäksi voidaan olettaa että juuri silloin solidaarisuutta olisi ollut liikkeella kaikkein eniten. Monet kyselivät tilanteen paljastuttua mitä asialle voisi tehdä. Itse vitsailin, että olisi edes kiviä missä on Tepsin logo päällä niin niitäkin olis voinut ostaa. Seura kuitenkin epäonnistui toimittamaan markkinoille mitään millä kannattajat olisivat voineet osoittaa tukeaan. Tätä toki pahensi rakkaan harjoitusvastustajan omistusportaan suunnaton ripeys uuden stadionsopimuksen neuvotteluissa. Tästä johtuen ei ollut edes kausikortteja tarjota halukkaille. Mikään näistä edellä mainituista ei olisi yksinään juttu eikä mikään, mutta yhdessä ja muiden ongelmien päällä jokainen oli omiaan antamaan kuvaa suoranaisesta toivottomuudesta.

Sitten veljet hei! Tää on kova juttu. Kirjoitin tämän artikkelin 9.10.2013 https://rapymies.wordpress.com/2013/10/09/meidan-tepsi/ Tekstin sisältö on kutakuinkin tismalleen sama kuin se mitä Don Tami, Aurinkokunigas, Urheilevan Turun suurruhtinas ja kaikkien edelläkäviöiden tavallisesti elävä johtotähti lateli suraavan vuoden elokuussa Annetaan poikien pelata talkoissaan  http://fc.tps.fi/annetaan_poikien.3156.html . Räpymies oli siis edelläkäviää lähes vuoden edellä. Millaiseksi kausi olisikaan muodostunut, jos tämä pöhinä olisi saatu aikaan jo niin paljon aikaisemmin. En halua ottaa mitään pois ylipäällikkösuurmarskigladiaattorileijona Tammiselta. Toteampa vaan.

Viimeisenä haluan vielä jälkiviisestella pelillisellä puolella. Miten olisikaan käynyt jos seura olis asettanut kylmästi tavoitteekseen valmistautumisen Ykköseen? Tämä olis tarkoittanut sitä, että alkukauden kokoonpano olisi ollut lähempänä loppukauden kokoonpanoa ja jokin määrä ylimääräistä pelaajaliikennettä olisi jäänyt pois. Nuoret pelaajat eivät kasva vastuuseen kuin joutumalla sitä kantamaan. Olisiko tällainen linjaus voinut jotenkin huonontaa tilannetta vai olisiko ollut jopa mahdollista, että nuoret pojat olisivat kehittyneet nopeammin paineettomammassa ilmapiirissä. Varmasti kuitenkin tiedetään se, että yhtenäiset ja vakaana pysyvät joukkueet hitsaantuvat paremmin toteuttamaan pelitapaa. Toisaalta loukkaantumisia oli niin paljon, että jotakin turbulenssia olisi ollut kuitenkin. Perustellusti voidaan kuitenkin kysyä olisiko tuolla linjauksella saatu vahvempi joukkue ensi kauden avaukseen kentälle kuin mitä nyt saadaan.

Siinä oli aivan riittävä annos itseterapiointia tekstimuodossa. Mennyt on nyt mennyttä ja voin huoletta alkaa valmistautua uuteen kauteen, uuteen sarjaan ja uuteen joukkueeseen. Sen kunniaksi blogillanikin on uusi ja entistäkin kauniimpi ulkoasu ja lupaan jatkossakin kirjoittaa olin sitten eduskunnassa tai viemärirassina.

Loppuun vielä innokkaimille Räpymies diggareille pari extraherkkua:

Räpymiehen poliittisia linjauksia:

http://pahaihminen.wordpress.com/2014/09/15/indie-poliitikko/

http://pahaihminen.wordpress.com/2014/11/23/jalkapalloyhteiskunta/

ja Räpymies vierailee #Pahaihminen vlogissa:

Hyvä Räpy! Uuteen nousuun!

Advertisement

Pienen oravan tarina

Vielä vuosi sitten oli tammilehto ruskeanaan maukkaita terhoja. Nyt ei ole enää kuin jäisiä käpyjä ja niitäkin liian vähän. Mitä on pienelle mustavalkoraitaiselle oravalle tapahtunut vuodessa? Miksi yhtä lihavaa vuotta seuraa aika hankkia henkselit, koska vyötä ei pysty enempää kiristämään? Yritän tässä kirjoituksessa kuvailla yksinkerteisesti ja tiivistetysti eilisen FC TPS Oy:n tiedotustilaisuuden keskeisen sanoman. http://www.youtube.com/watch?v=HZ3PuRXu3rA

Tausta
FC TPS lähti viime kauteen kovilla panostuksilla ja tavoitteilla. Pelaajabudjetti oli n.750 000 euroa. Tavoitteena oli mitalisija Veikkausliigassa, Suomen-cupin voitto, Liiga-cupin voitto ja eteneminen vähintään toiselle Euroopa-liigan karsintakierrokselle. Tämän lisäksi tarkoituksena oli saada lisätuloja pelaajasiirroista. Kaikenkaikkiaan budjetti oli 400-500 tuhatta euroa alijäämäinen. Kaikki mahdollinen meni kuitenkin pieleen ja mihinkään näistä tavoitteista ei päästy. Yhdestäkään pelaajasta ei kesällä saatu konkreettista ostotarjousta. Päinvastoin heikon menestyksen ja aneemisen peli-ilmeen seurauksena katsojatulot ja oheismyynnit vähenivät ja lopputuloksena oli n. 500 tuhannen euron tappio, jota syksyllä jouduttiin tasapainottamaan velkarahalla. Velkaa osakeyhtiöllä on nyt kaikkiaan n.320 tuhatta.Toimintaa ei kuitenkaan aiota rahoittaa lisävelkaa ottamalla. Syksyllä seurassa nähdyt ulkomaalaispelaajat eivät aiheuttaneet merkittävää lisäkulua kokonaisuuden kannalta suhteessa pelilliseen panokseensa.

Räpymiehen kommentti
Budjetti oli toki optimistinen ja jälkiviisasteluun pystyy kuka vaan. Siltikin riskinotto oli perusteltua ja jos seuran kaikki päättävät tahot yksimielisesti katsoivat sen järkeväksi niin ratkaisu oli oikea. Riskien ottaminen kuuluu niin urheiluun kuin liiketoimintaankin. Ainoa millä on todellista merkitystä on se mitä tehdään nyt. Typerää ja huonosti suunniteltua oli kuitenkin vaihtaa toimitusjohtajaa kesken kauden. Tämä ratkaisu oli omiaan lisäämään epävarmuutta ja sekavuutta asioiden hoitamisessa, tiedotuksessa ja vastuiden oikeassa kohdentamisessa.

Nykyhetki
Kauniista puheista huolimatta arki on karu. Pelaajabudjetti on reivattu lukemaan 325 tuhatta euroa. Tällä hetkellä siitä on käytössä 250 tuhatta, mutta tämä luku sisältää Tammilehdon ja Brownin sopimukset, jotka todennäköisesti tulevat poistumaan vahvuudesta. Todellinen ongelma on kuitenkin se, että joukkueessa on tällä hetkellä vain kourallinen pelaajia ja loput ovatkin sitten junioreita ja sopimuksettomia. Treeneissä touhutaan pienellä ryhmällä ja Liigacupiin lähdetään kutakuinkin pystymetsästä revityllä miehistöllä. Virallisesti sopimuksesta keskustellaan vain Sami ”Kupittaan Kuningas” Rähmösen kanssa ja sen lisäksi yhteydessä ollaan 3-4 pelaajan kanssa. Sanommattakin on selvää, että lopullinen joukkue tulee selviämään vasta ihan viimeisillä hetkillä ennnen Veikkausliigan alkua. Näillä mennään.

Uusi stadionsopimus tuo tavallaan pientä toivoa paremmasta, vaikka mahdolliset säästöt tulevatkin kovalla hinnalla. Molemmat turkulaisjoukkueet ovat päätyneet ratkaisuun jossa stadionista käytetään vain 3500 paikkaista pääkatsomoa eli lätkähallia. Taloudellisesti ratkaisu on pakko hyväksyä, mutta itselleni ja varmasti monelle muullekkin peruskannattajalle ratkaisu on kammotus. Hyvien paikkojen määrä nimittäin vähenee todella paljon. Pääkatsomon alimmat rivit ovat täysin kelvottomia jalkapallon seuraamiseen ja Olympiakatsomon tunnelma on toiselta planeetalta kolkkoon ja kylmään pääkatsomoon verrattuna. Myöskin se miten perheet ja kannattajakatsomo sopivat samaan rakennukseen tulee olemaan jännä juttu. Jo nyt herkkähipiäisimmät ovat sitä mieltä, että huuteleminen katsomossa on kaikenkaikkiaan epäsopivaa ja samaan aikaan toisaalla tykätään pommeista ja savuista. Tästä asiastaa saadaan aivan varmasti lukea vähintäänkin Turkkarin yleisönosastolta.

Toimitusjohtaja Reini ja päävalmentaja Rajamäki vakuuttelivat joka tapauksessa olevansa yhteisessä rintamassa tekemässä töitä sen eteen, että Tepsi pelaa pääsarjaa jatkossakin. Pelaajia etsitään ensin läheltä, sitten Suomesta ja vasta viimeisenä korttina haetaan ulkomaisia pelaajia. Uutta liiketoimintaa pyritään kehittämään ja entisiä tekemään paremmin. Pahjalla kuulemma ollaan jo. Toivottavasti vähintäänkin tämä on totta. Ainuttakaan huonoa uutista ei enää kaivata. Meille kannattajille jää tehtäväksi vain uskoa tähän viestiin ja omalta osaltamme antaa se tuki minkä kukin pystyy. Kuopankaivajia ja selkäänpuukottajia on ihan riittävästi muissa leireissä.

HYVÄ RÄPY!