Rakas Jouluägä

Suomalaisessa jalkapallossa tuli joulu nyt kesän keskelle ja laitettiin myös pesä kehitykselle. Kokokansanklubin edistysjuna puksutteli uudelle pysäkille, vastoin kansallisen rautatieyhtiön esimerkkiä, etuajassa. Tämä kehitys ja saavutus henkilöityy hyvin vahvasti HJK:n toimitusjohtajaan Aki Riihilahteen ja siksi haluankin kirjoittaa hänelle toivomuslistan siitä mitä pikku Räpymies toivoisi Klubin menestyksellään tekevän.

Edellinen suuri seikkailu jossa Riihilahti itsekin sai olla mukana tuotti paljon kerrottavaa jälkipolville ja monta hienoa pelaajauraa, mutta hyvin vähän pysyvää iloa jalkapallon perustekemiseen Suomessa. Toivottavasti tällä kertaa asioita tehdään toisin. On ollut jo tähän mennessä hienoa seurata mitä ja minkälaisilla tavoitteilla Klubi käyttää rahojaan ja vaikutusvaltaansa suomalaisessa jalkapallossa. Muutama juttu tulee kuitenkin vielä mieleen joihin kaivataan Klubin selkeää mielipidettä.

Olisi kansallisen lajikulttuurin mukaista keskittyä oman asemansa pönkittämiseen muiden kustannuksella. Klubilla on jo urheilullinen ja markkinoinnillinen ylivalta Suomessa. Eurooppaliigan lohkovaiheen myötä Klubin taloudellinen etumatka muihin repeää entisestään. Samalla Veikkausliigassa puuhastelu jatkaa rehottamistaan ja perustekemisen taso kyntää yhä röhönaurattavan ja itkettävän välimaastossa.

Toivoisin että Klubi valitsee strategiaksi koko suomalaisen jalkapallon toimintaympäristön kehittämisen siitäkin huolimatta, että asioiden nykyinen tila antaa mahdollisuuden tujottaa vain omaa napaa. Klubi voi olla sokeiden valtakunnan silmäpuoli Litmanen tai koittaa saada muutkin näkemään. Valinta on teidän.

Käytännössä tämä tarkoittaa kilpailullisten sääntöjen tiukentamista ja seurojen toiminnan taloudellisen kestävyyden tarkempaa valvontaa. Tepsin junnujoukkue on pystynyt osoittamaan, ettei Veikkausliigan rahankäytössä ole juurikaan järkeä. Seurat lahjoittavat rahaa keskinkertaisille pelaajille ja saavat vastineeksi väsynyttä surffailua. Vain osa seuroista kehittää pitkäjänteisesti junioriorganisaatioitaan ja pyrkivät tuottamaan pelaajia edustusjoukkuettaan varten.

Tähän Klubi on jo vastannut omassa organisaatiossaan. Toivon että Klubi pyrkii myös jakamaan osaamistaan laajasti koko jalkapalloilevan Suomen hyväksi. Toivon Klubilta rohkeutta vaatia entistä laajempaa ja tiukempaa home grown säännöstöä ja pelaajien työehtosopimusta. Tällaiset säännöt ovat varmasti kova pala monelle seuralle, mutta nähdyn toiminnan perusteella ainoa keino saada kaikki ymmärtämään ettei rahan kaataminen edustusjoukkueeseen pitkällä tähtäimellä tuota yhtään mitään pysyvää.

Jääkiekon puolella taloudellisen vakauden ja suoranaisen protektionismin nimissä on urheilulla ja kilpailemisella pyyhitty pöytää. Toivottavasti Klubin kanta on täysin päivastainen ja Klubi ajaa omalta osaltaan urheilemisen ja kilpailemisen asiaa. Kaikesta bisneksestä ja viihteellisyydestä huolimatta urheilun ydin on kilpailu ja vaikka se väistämättä tuottaa kaaosta ja anarkiaa se myös sytyttää sen kuumimman palon urheilun seuraamiseen.

Klubin kohdalla on jo nyt nähtävissä, että jatkuva voittaminen ja isot pelit ovat saaneet osan katsojista ylenkatsomaan tavallisia sarjaotteluita. Tämä kehitys tulee vain kiihtymään, jos koko Veikkausliigaa ei saada ammattimaisemmaksi. Skotlannin esimerkki on raaka. Rangersin häviäminen pääsarjasta on syönyt Celticin pelillisen laadun häkellyttävän nopeasti. Tämä sama ongelma tulee vastaan Klubille Suomessa hyvin äkkiä. Ainoa tapa jatkaa kehittymistä on saada entistä kovempaa kilpailua kotimaassa.

Lopuksi haluan toivottaa valtavasti onnea kerrassaan huikeasta saavutuksesta. Toivoin Klubilta ja sinulta Aki Riihilahti aikaisemmin riman nostamista korkeammalle kuin koskaan ennen ja te olette nyt sen tehneet. Toivottavasti muiden seurojen johtajat jaksavat analysoida tekemisenne syitä ja seurauksia ja esimerkkinne osoittaa etteivat asiat tapahdu sattumalta. Jalkapallon suurimpia hienouksia on se, että kilpailullinen haaste ei lopu koskaan. Laji on niin laajasti harrastettu ja myös bisneksenä niin valtava, että absoluuttista huippua on käytännössä mahdoton saavuttaa pysyvästi. Toivottavasti sinulta ja Klubilta löytyy oikeaa kunnioitusta ja kunnianhimoa tätä taivaisiin nousevaa vuorta kohtaan. Huipulle pääseminen on mahdotonta, mutta se ei saa estää yrittämästä.

HYVÄ RÄPY! HYVÄ ÄGÄ!

Advertisement

Päävastustaja

Urheilu on siitä hienoa hommaa, että tässä tasa-arvon ja tasapäistämisen ajassa on sentään jokin pieni saareke, jossa vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Oman joukkueen kannattaminen ja auttaminen ovat hienoja asioita, mutta ilman vastavoimaa siihen on hyvin vaikea saada sitä todellista tunnetta ja päämäärää. Aina pitää olla jokin tavoite ja pelkkä mestaruuksien tai europaikkojen saavuttaminen ei siihen riitä. Aina täytyy olla jokin vastustaja joka määrittää tason. Rakkaus omaa joukkuetta kohtaan on moottori, mutta menovettä siihen koneeseen saa parhaiten kunnon kilpakumppanista.

Ajatelkaa mitä olisivat derbyt ilman Severiä ja Pänää? Minua kaihertaa vieläkin se kun Jallu lopetti ja Furkka lähti ulkomaille. Hullujen porilaisten taisto oli monen derbyn sydän. Mitä olisi La Liga ilman el classicoa tai englantilainen futis ilman ruusujen sotaa? Vastustajistamme tiedämme missä itse olemme. Toisten ponnistukset ajavat meitä entistä parempiin suorituksiin ja pitävät meidät hereillä. Taistelun tulee silti olla rehtiä ja se pitää käydä kentällä. Kunnon nokittelu on ei vain sallittua vaan toivottavaa. Kunhan järki ja vastustajan kunnioitus pysyvät mukana. Suomifutis ei kaipaa ainuttakaan huligaani propagandalla heruttelevaa klikkihuorausotsikkoa lisää.

Minua on väitetty Klubi vihaajaksi, mutta se ei pidä paikkaansa. Minä rakastan vihata Klubia. Klubi on minulle se todellinen päävastustaja. Joidenkin Tepsikannattajien mielestä olen tässä asiassa harhaoppinen, koska Inntterihän se päävastus on. Minä kuitenkin suhtaudun Intteriin kuten hieman vähälahjaiseen pikkuveljeen. Ei mitenkään voi ottaa kovin tosissaan porukkaa jolla ei ole mitään omaa vaan kaikki on lainattua tai varastettua ja koko identiteetti rakentuu Tepsin vastustamiseen. Inter ei ole päävastustaja vaan osoitus Tepsin suuruudesta. Monellako muulla Veikkausliigajoukkueella on ikioma vastajoukkue? Sellaista ei löydy edes Klubilta ja siinä onkin yksi niistä osoituksista miksi FC TPS on suurseura, vaikka talous ja menestys olisi mitä.

Joka kerta kun näen jonkun niistä fantastisista Klubin mainoksista otsasuoneni meinaa räjähtää. Samaan aikaan sieppaa kuin pientä oravaa ja toisaalta tekee mieli nostaa hattua sille miten upeaa työtä Klubimarkkinointi ja A-lehdet yhdessä tekevät. Tässä haluankin heittää haasteen Tepsille ja TS-yhtymälle. Olisiko aika katsoa mitä naapurit tekevät ja nostaa oma yhteistyö uudelle tasolle. Mikä muka on enemmän turkulaista kuin Tepsi ja Turkkari. Olsiko mahdollista, että molemmat lakkaisivat tuijottamasta vain omaa napaansa ja alakaisivat tehdä töitä oikeasti yhdessä. Minä väitän, että Tepsi voi myydä monta lehteä enemmän siinä missä TS-yhtymä voi hankkia monta katsojaa lisää Tepsille ja mahdollisesti myös muita yhteistyökumppaneita. Tepsi on kuitenkin monilajiseurana ihan toisen kokoluokan brändi kuin kokokansanklubi.

Pohjimmiltaan tämä kirjoitus on kuitenkin onnittelu Klubille ja Aki Riihilahdelle. Klubijohdon päätös nostaa Riihilahti uudeksi toimitusjohtajaksi osoittaa rohkeutta ja uudenlaista suhtautumista urheiluun liiketoimintana. Siinä missä vanhan sukupolven seurajohtajat ovat olleet lähinnä käytännön toimintojen organisaattoreita ja seuran nimenkirjoittajia on Riihilahti ehtinyt osoittaa oman ammattilaisuransa jälkeen, että urheilulla on kasvunvaraa perinteisen seuratoiminnan ulkopuolellakin. Koko kolmannen sektorin rooli on valtavassa murroksessa kun yhteiskunnan tehtäväkenttään vedetään uusia jakolinjoja. Riihilahti ja muutamat muut entiset ammattilaisemme ovat kulkeneet maailmalla silmät auki ja nähneet millainen rooli urheilulla ja seuroilla on kansaivälisesti niin liiketoiminnallisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Näille uusille ideoille ja malleille on suuri tilaus. Ainoa asia josta voimme olla varmoja on se, että tekemällä asiat niin kuin ne aina ennenkin on tehty ei voida päästä mihinkään. Siitä meillä on riittävästi kovaa näyttöä.

Klubi ja herra toimitusjohtaja Riihilahti. Asettakaa rima suomalaisessa jalkapallossa uudelle tasolle. Osoittakaa muille seuroille ja potkupallomantraa hokeville besservissereille, että jalkapallo pystyy ottamaan oikeutetun asemansa myös Suomessa. Teillä on siihen kaikki eväät ja minä lupaan, että esimerkkiänne seurataan, jos onnistutte. Ihan yhtä varmasti kuin epäonnistumisellenne tullaan nauramaan mahat kippurassa. Sillä se on Klubin asema Suomessa. Siksi minä näen teidät päävastustajana. Vain korkein taso on riittävän mielenkiintoinen omien tavoitteiden kohteeksi ja mitä korkeammalle riman nostatte sitä paremmalta tuntuu kun me sen ylitämme.

HYVÄ RÄPY! HYVÄ ÄGÄ!