Hesarin toimittaja kirjoitti maailmoja syleilevän viikonloppukolumnin suhteestaan brittifutikseen. Kirjoitus oli sekä yhdentekevä että keskinkertainen, mutta löysi silti maalinsa. Jotkut suomifutikseen vihkiytyneet lutuurilasset ottivat kirjoituksesta nokkiinsa ja avautuvat pahaa oloaan futisforumilla. Tästä hyvästä toinen hesarin toimittaja päätti kirjoittaa blogiinsa siitä, miten harhaisessa maailmassa nämä forumistit elävät.
Tiedän hyvin, että itsekin kirjoittelen tähän blogiini ihan mitä sattuu ja itsekin periaatteesta vastustan henkilöprostituutiota. Tämä Suomen ykköspäivälehden toimittajien luoma mielipide miekkailu kuvaa paljon paremmin suomalaista futiskulttuuria kuin itse kirjoitukset. Suomalaisten lajiniilojen suhde brittifutikseen ei ole mitenkään jutun arvoinen pyhä yhteys. On totta, että monelle on muodostunut omituinen suhde johonkin Englantilaiseen jalkapalloseuraan, mutta rakastavat toiset kritiikittömästi jotakin automerkkiäkin. Ei se silti tee moisesta käytöksestä mitään mittaria suomalaiselle liikennekulttuurille. Ihan vastaavasti toisessa päässä vaahtosuisimmat lutuurilasset mieshuoritteluineen eivät ole mikään suomifutiskannatuksen tai suomalaisen lajiniilon standardi.
Paljon kuvaavampaa suomalaisesta futiskulttuurista onkin juuri tämä leirien ja raja-aitojen rakentelu. Harva kuitenkaan oikeasti sopii mihinkään karsinaan tai on puhtaasti vain jonkun tietyn pyhän koulukunnan kannattaja. Minä kuitenkin olen ainoan oikean opin esitaistelija ja esitänkin nyt toiveeni kaikille jotka välittävät jalkapallosta ja ennenkaikkea sen kotimaisista ilmenemismuodoista.
Lopetetaan yhteisellä sopimuksella tämä typerä nokittelu oikeinkannattamisesta ja keskitytään omaan tekemiseen. Ne jotka tykkää kansainvälisestä futiksesta keskittyköön siihen ja hehkuttakoon shappoo- ja kenkämallejaan minkä ehtivät, mutta jättäköön potkupallohokemat sanomatta. Samoin lutuurilasset keskittyköön auttamaan kaikkia Suomen lutusia pikkuseuroja ja niiden pyyteettömiä nälkäpalkalla treenaavia kutsumusfutareita ja jättäköön mieshuorittelut huorittelematta.
Näillä Räpymiehen helpoilla ohjeilla futiksen seuraaminen on kaikille kivempaa.
HYVÄ RÄPY!
Räpymies 
Moi !
Minulla ainakin on yhtä pitkä suhde brittifutikseen kuin TPS;kin.
Molemmat alkoi joskus -70 luvun alkupuolelta pikku poikana. Brittifutista tuli lauantaisin televisiosta ja myös keräilypelikortien kautta joukkueisiin ja pelaajiin tuli tutustuttua.
TPS taas tuli TS;n urheilusivujen kautta lukutaidon opittuani, ja SuperHessun ja muun joukkeen seuraaminen alkoi sitä myötä.
Nuorempi polvi on varmaan sitten kasvanut Serie A, La liga, jne mestarien liiga pelien ja maksukanavien kautta.
Pidän molemmista edelleen. Brittifutista seuraan aktiivisesti, ja TPS tietysti on pysynyt mukana paikallisena seurana.
Mielestäni ei ole kotimaisen jalkapallon vähättelyä, vaan tosiasioiden tunnustamista, jos sanoo kansainvälisen jalkapallon menevän valovuoden edellä.
Se mitä Kupittaalla nähtiin viime kesänä oli potkupalloa. Ikävä kyllä.
Ja se puuhastelu mitä Veikkausliigan ympärillä tapahtuu, vaikuttaa eron pikemminkin yhä kasvavan kuin kuilun pienenevän. Pari kautta sitten pisti silmään tuomareiden heikko taso.
Viime kesänä pelin ja tuomarien taso oli koko lailla sama. Enkä kyllä huomannut tuomareiden tason nousseen.
Ja samasta asiasta kertoo euro menestymättömyys, kun Viron ja Luxemburgin porukatkin ovat ajaneet ohi.
Nousu alkaa vasta kun tosi asiat tunnustetaan. Sitten vasta nähdään mitä pitää tehdä.
JA voidaan kääriä hihat. Mieluimmin yhdessä, kuten sinä Julius olet omalta osaltasi tekemässä.
Vasta kun esim. TPS on yhtä perhettä organisaation huipulta junnuihin, ja seurankannattajiin, niin jotain positiivista voi syntyäkin.
Kiitos palutteesta.
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Enkä tosiaankaan tarkoita silmien sulkemista tosiasioilta vaan tahallisen ja turhan ilkeilyn lopettamista. Jos ei ole kiinnostunut suomifutiksesta niin sitten voi olla olematta kiinnostunut myös suomifutiksen mustamaalaamisesta ja sama toisinpäin. Toisten alentaminen ei nosta omaa tekemistä mitenkään.
Minä olen ensimmäisenä, myös tässä blogissani, peräänkuulluttamassa ammattimaisuuden ja sitoutumisen parantamista suomalaisessa jalkapallossa nappuloista edustusjoukkueisiin. Silti seison täysin sanojen takana siitä, että suomifutis ei ansaitse kaikkea sitä lokaa mikä sen päälle heitetään.
Tuosta yhdessä tekemisestä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Siihen kannustan kaikkia ja joka päivä. Yritän myös näyttää omalla esimerkilläni mallia siinä miten se käytännössä tapahtuu puskista huutelun sijaan.
Hyvää jatkoa ja peleissä nähdään!
Tuolla tulkinnalla kukaan ei voi sanoa mistään mitää.
Olla välittämättä jostakin mikä ei itseä kiinnosta on passiivista. Toisen kiinnostuksenkohteiden vähättely on aktiivista. Minä en opasta kv. futiksesta diggaavaa omassa kiinnostuksenkohteessaan vaan esitän toiveen olla vähättelemättä jotakin mistä ei itse välitä. Siinä on merkittävä ero. Ei tuo sen oman jengin kannattamiseen mitään lisää haukkua suomifutista potkupalloksi. Ihan samoin kuin ei tuo mieshuorahuutelukaan lisää suomifutiksen kannattamiseen.
En siis katso ampuvani itseäni mihinkään tai esittäväni muutenkaan ristiriitaisia toiveita.
Minäkin ymmärrän sinun pointtisi, mutta pidän sitä turhan tiukkapipoisena tulkintana motiiveistani.
Minunkin suhteeni jalkapalloon on yhtä pinnallinen kuin suhteeni vaikka ruokaan, pornoon ja työpaikkaani. Kesällä ostan kotimaista kurkkua, mutta talvella siirryn espanjalaisten pariin kun kotimainen on niin kallista. Olenko mieshuora? Jääkaapissani on Valion maito Brämhultsin tuoremehun vieressä. Ennen vemppasin Rakel Liekin ja Mariahin videoille mutta nyt kun muijat ovat eläköityneet olen siirtynyt Tori Blackin bandwagoniin. Olenko mieshuora? Vaihdoin työpaikkaa Keskolta Lidliin. Olenko mieshuora?
Sinun täytynee kysyä tuota futisforumin lutuurilasseilta.
onko tämä jotain nollasummapeliä? Käsittämätöntä karsinaan ahtaamista. Otetaan vertaus: pidän suomalaisesta rock-musiikista. Käyn keikoilla, ostan levyjä, luen lehtiä, tuen siis kulttuuria kaikin tavoin. Silti pidän myös ulkomaisesta musiikista. Levyhyllystäni löytyy aakkosjärjestyksestä Apulannan vieresta Aphex Twinsiä. Sorry poijaat. Olen mieshuora? Futiksesta nautin eniten paikallisen seuran peleistä paikan päällä, paitsi silloin kun täällä ei pelata virallista sarjaa. Tuolloin nautin TV:n välityksellä Valioliigasta, La Ligasta, Serie A:sta jne. Kesällä aion katsoa myös MM-kisoja. Pahoittelut siitä jo etukäteen. Mulla on TPS:n fanipaita, Juventuksen huivi, AIK:n pipo, West Hamin boxerit, Barcelonan sukat, Zlatanin kirja, MM kisojen maalikooste DVD ja Manchester Cityn muki. Mihin siis minun tulee keskittyä?
Kiitos palutteesta, vaikka se ei nyt ihan osu juuri minun kirjoittamaani asiaan.
Minun pointtini oli se, että kukin taaplatkoon tyylillään, mutta jättäköön toisten väheksymisen pois keinovalikoimastaan.
Ymmärrän ihan hyvin sen, että dikkailee kv. futista, mutta en sitä miksi se sitten antaisi oikeuden vähätellä suomifutista.
Samoin symppaan suomifutispuristeja, mutta en ymmärrä miksi pitäisi opastaa kv. futiksesta nauttivia omassa kannattamisessaan.
Pidetään huolta omasta kannattamisestamme. Ei toisten.
ollaan tästä siis täysin samaa mieltä, vaikka ammutkin itseäsi jalkaan sanomalla: ”… en ymmärrä miksi pitäisi opastaa kv. futiksesta nauttivia omassa kannattamisessaan”: Ja silti sulla on selvästikin korva tarve opastaa olla vähättelemättä suomifutista. Onhan se myös niinkin, että jos/kun me suomifutis-diggarit arvostamme omaa jalkapalloamme ylitse muiden, on meidän pystyttävä myös kestämään siihen kohdistuva vähättely. Kukin tyylillään, niin kuin yrität sanoakin. Ei mulle ainakaan tuota tuskaa myöntää se, että kotimainen futis ei ole niin korkeatasoista kuin vaikkapa Euroopan suursarjoissa pelataan. Mutta voin sen vallan hyvin hyväksyä, kuten myös sen, että se ääneen kerrotaan. Mutta mutta, tajusin pointtisi, en vaan malttanut olla ”järnäämättä” hiukan. Hyvää päivän jatkoa!